Kateviljelyn ansiosta saimme kuin saimmekin hyvän sadon,
mikä antoi puhtia jatkaa savisen kasvimaan parannusta vielä näin lokakuulla.
Olemme kaivaneet kaksi syväpenkkiä, joihin on tarkoitus kylvää avomaankurkkua
ensi kesänä. Syväpenkkien ansiosta kasvimaa laajenee taas hieman.
Kun viimeisetkin härkäpavut on korjattu, on aika tehdä
yhteenveto kateviljelyn onnistumisesta. Kylvövakoon lisätty kompostimulta
takasi sipulien ja siementen kasvuun lähdön ja houkutteli maan eliöitä pintakerroksiin.
Riviväleihin kasattu kateaines puolestaan muodosti ilmavan, kostean kerroksen, jossa niin sipulit kuin lierotkin viihtyivät. Voikin sanoa, että perunoita nostettaessa juuristoalueella oli jokaista perunaa kohden ainakin 1-2 eloperäistä ainesta työstävää matoa työn touhussa. Tuntui suorastaa kurjalta häiritä niiden elämää.
Tänä syksynä emme enää olekaan kääntäneet maata, vaan ainoastaan kitkeneet monivuotiset rikkakasvit talikolla. Näin maakerrokset ja lierojen käytävät eivät sekoitu – ja lapiotyö vähenee. Lopuksi peitämme maan puiden lehdillä ja heinäpeitteellä, joka suojaa liettymiseltä sateella.
Katteen alla pieneliöiden hajotustyö jatkuu pidempään kuin jos maa olisi paljaana. Ainakaan toistaiseksi kate ei ole houkutellut etanoita tavallista enempää.
Tässä vielä postaus kesäisistä kateviljelytoimista: https://annenallakka.blogspot.com/2021/07/kateviljely-on-hellekesan-pelastus.html
Syväpenkin teko alkaa
Vaikka savimaan tiiviys ja kosteus eivät yhden kesän aikana poistuneetkaan,
on kateviljelystä selvästi ollut hyötyä. Myös ojitusta pitää parantaa, jotta
ylimääräinen vesi johtuu pois kasvimaalta.
Kyseinen peltotilkku on ollut peltona ja viljelyssä ainakin sata
vuotta, mikä ilmeni vuodelta 1921 peräisin olevasta kartasta. Tuona
aikana maan rakenne on ymmärrettävästi ehtinyt tiivistyä, ja talvien lämpenemisen myötä lisääntyvät talviset vesisateet lisäävät savimaan tiivistymistä entisestään.
Syväpenkki rakennetaan oikeastaan kuin kompostikasa: pohjalle karkeita risuja, niiden päälle maa-artisokan ja tomaatin varsia ja seuraavaksi vaikka härkäpavun varsia, heinää ja puiden lehtiä. Näiden päälle levitetään kompostoitunutta hevosenlantaa, jota ilokseni sain jälleen omalta kylältä. Lopuksi penkistä nostettu multa lapioidaan koko komeuden päälle.
Syväpenkin nimi tulee siitä, että sen rakentaminen aloitetaan maanpinnan alapuolelta. Nimestään huolimatta se on kuitenkin kohopenkki, joka on maanalaisten täytteittensä ansioista selvästi ympäristöään korkeammalla. Muotonsa ansiosta penkki kuivuu ja lämpenee keväällä aikaisin. Ennen talven tuloa suojaan maan vielä heinällä.
Keväällä aion levittää mullan pintaan valmista kompostimultaa kylvökerrokseksi. Karjanlanta ja kasvijätteen hajoaminen luovuttavat lämpöä, mikä edistää avomaankurkun kasvua.
Odotukset ovat jo nyt korkealla, ja innokkaana odotan kevään tuloa ja kylvöjen alkua!
