Maatiaisamaryllis on sydäntalven ilo

 

Maatiaisamaryllis eli pikkuritarinkukka (Hippeastrum rutilum) on yksi kauneimmista keskitalven kukkijoista. Pitkän kukkavarren päähän avautuva siro kukkapari luo oranssia hehkua kukkaikkunalle. Kukkavanan päässä on usein kaksi kukkaa, mistä johtuen kasvia kutsutaan ruotsinkielisillä seuduilla myös nimellä gubben och gumman sekä äkta makar.

Maatiaisamaryllis on kotoisin Brasiliasta, mistä se rantautui Eurooppaan 1760-luvulla. Ruotsissa sitä alettiin kasvattaa 1830-luvulla ja Suomessa kasvi yleistyi 1850-luvulla. Kasvi oli erittäin suosittu etenkin maaseudulla ja kaupunkien työväestön keskuudessa. Kirjassaan Harrastajan viherkasvikirja vuodelta 1963 hortonomi Esko Puupponen nimittää Hippeastrum-suvun puutarhamuotoja eräänlaisiksi kansalliskukiksemme: ”Niitä harrastetaan väsymättä, ja niiden hoidossa kukkien ystävät saavuttavat ihailtavia tuloksia.”

Oma maatiaisamaryllikseni on alkujaan äitini kasvattama, hän sai sen ystävättäreltään yli viisikymmentä vuotta sitten. Kylläpä aika rientää! Itselläni kasvi kukkii parhaimmillaan pari kertaa vuodessa, mutta toisinaan kukinnassa on pitempiäkin taukoja.

Maatiaisamaryllis on helppohoitoinen kasvi. Se viihtyy runsaassa valossa, mutta suorassa paahteessa se saattaa saada polttovaurioita lehtiinsä. Kasvi ei vaadi täydellistä lepokautta amarylliksen tavoin, vaan sen lehdet pysyvät kauniin vihreinä läpi vuoden. Kasvia kastellaan säännöllisesti, ja kasvukaudella lannoitetaan viikoittain, jotta kehitys ei tapahdu sipulin koon kustannuksella.

Maatiaisamarylliksen kukan nielussa on tähtimäinen kuvio.

Kasvin sipulit ovat pienehköjä. Ruukun palasilla salaojitettuun saviruukkuun istutetaan kolme neljä sipulia tavalliseen kukkamultaan ”kupeitaan myöten”. Kasvi viihtyy parhaiten ahtaassa ruukussa, jonka pienet sipulit lopulta täyttävät.

Maatiaisamaryllis saa olla pitkään samassa ruukussa, sillä se kukkii sitä paremmin mitä enemmän ruukussa on sipuleita. Toisinaan kasvin kokema sokki voi laukaista kukinnan. Oma, pienten sipulien täyttämä maatiaisamaryllisruukkuni putosi kerran lattialle sillä seurauksella, että ruukku särkyi palasiksi. Kiireissäni hain ehjän ruukun, johon sulloin tiiviin paakun sellaisenaan. Eipä aikaakaan, kun kasvi intoutui upeaan kukintaan useamman kukkavarren voimin!

Ludisia kukkii vuoden pimeimpinä päivinä

 

Vuodenvaihde merkitsee huonekasveille elämää säästöliekillä, sinnittelyä niukassa valossa sekä liian kuivassa ja liian lämpimässä huoneilmassa. Siksi onkin aina yhtä ilahduttavaa huomata ludisian (Ludisia discolor) lehtihangoista pilkistävät kukinnot, jotka avaavat kukkansa säännöllisesti joulunaluspäivinä. Vaikka kasvia välillä uusisikin, aloittavat niin pistokastaimet kuin emokasvikin kukinnan joka vuosi kuin kalenteriin merkittynä.

Kukkaversot voivat olla 30-35 sentin mittaisia, ja parhaimmillaan niiden kärkiin avautuu jopa 20 omalaatuisesti käpertynyttä valkoista, huuliosaltaan keltaista kukkaa. Tummien, samettisenvihreiden lehtien keskeltä nousevat kukat ovat juhlava näky, josta saa nauttia pitkään, jopa 4 viikkoa, kestävän kukinnan ajan.

Eksoottinen kaunotar on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, ja se kuuluu orkideoihin, vaikka muistuttaakin enemmän soljokasveja (Commelinaceae-heimo). Monista muista orkideoista poiketen ludisiaa kutsutaan maaorkideaksi, sillä se kasvaa kotiseudullaan maaperässä, vielä maatumattomien lehtien kattamassa humusmaassa, usein kallion rakosissa purojen varsilla.

Suuressa orkideakirjassa hortonomi Esko Puupponen kehottaa istuttamaan ludisian orkideoille tyypilliseen saniaisjuuri-kaarnanmuru-sammal-lehtihumusseokseen, hätätilassa turpeeseen. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että ludisia menestyy tavallisessa kukkamullassakin, kunhan kasvualustaa ei pidetä liian märkänä. Toisaalta on huolehdittava, että multa ei pääse koskaan täysin kuivumaan.

Lajia myydään yleensä korkeissa kukkaruukuissa, mutta Puupponen neuvoo istuttamaan kasvin matalaan, laakeaan vatiin tai koriin, jossa kasvin rennot, sivuille hakeutuvat versot pääsevät levittäytymään näyttäväksi kasvustoksi. Samalla matala ruukku vähentää liikakastelun vaaraa tarjoten riittävän kasvualustan matalajuuriselle kasville.

Ludisia on varsin helppohoitoinen huonekasvi, ja se tyytyy hämäriin nurkkauksiin, missä se on suojassa suoralta auringonpaisteelta. Liiallinen huolenpito voi tosin koitua kasvin kohtaloksi; itse päätin kerran vaihtaa vanhan yksilön isompaan ruukkuun, minkä seurauksena kasvi tiputti valtaosan versoistaan. Onneksi ludisiaa on helppo lisätä verson kärjistä; ja sen voikin keväällä uudistaa istuttamalla 3-5 versoa samaan astiaan.