Kasvien karkailu kuriin

 

Nyt on taas se aika kesästä, kun kierrän saksimassa lakastuneita kukintoja ennen kuin siemenet ehtivät kypsyä. Vaikka kukat ovat kauniita, on tarhurin tunnettava vastuunsa ja estettävä koristekasvien leviäminen oman tontin ulkopuolelle.

Toisinaan liika on liikaa myös omassa puutarhassa. Siksi riensin leikkaamaan mäkimeiramin (Origanum vulgare) versot kuivattavaksi kukkanuppujen alkaessa kehittyä. Mäkimeirami kasvattaa kauniin pyöreän pensaan, mutta sekin levittäytyy mielellään siementämällä kukkapenkistä nurmikolle. Siksi sitä kannattaakin leikata ahkerasti ruokien mausteeksi.

Leikkasin lehdet ja versonkärjet kuivumaan talouspaperin päälle ilmavaan, pimeään paikkaan. Kolmenkymmenen asteen lämpötiloja hipova helle edisti kuivatusta niin tehokkaasti, että lehdet kuivuivat rapeiksi parissa kolmessa päivässä.

Rohtokoirankieli

Toinen kasvi, jonka olen ottanut tavakseni leikata, on vanha mauste- ja lääkekasvi rohtokoirankieli (Cynoglossum officinale). Kasvi on kaksivuotinen ja kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen. Toisena vuonna taimi muodostaa kukkavanan, minkä jälkeen se kuolee. Pienet, erikoisenväriset kukat ovat aluksi sinivioletit, myöhemmin ruskeanpunaiset. Juuri niissä piilee kasvin viehätys.

Rohtokoirankielen siemenet ovat pinnaltaan takiaistakin karheammat, kuin tarranauha, ja ne tarttuvat herkästi vaatteisiin, hiuksiin ja lemmikkieläinten turkkiin. Tarranauhan aikanaan keksinyt henkilö onkin ottanut mallia erään kasvin vastaavanlaisista siemenestä, ei tosin rohtokoirankielen. Joinain vuosina annan siementen kehittyä ja kerään ne lisäysmateriaaliksi, toisina vuosina leikkaan lakastuneet kukinnot.

Saksankirveli

Kolmas leikattava kasvi on saksankirveli (Myrrhis odorata). Pidän sen raikkaanvihreästä kasvustosta ja alkukesän valkoisesta kukinnasta. Aniksenmakuiset lehdet tuoksuvat ja maistuvat hyvältä.

Kun kasvin on kerran tuonut puutarhaan, se ei sieltä enää häviä mutta pyrkii levittäytymään siementämällä. Liiallista leviämistä voi kuitenkin estää poistamalla kukkavarret kukinnan jälkeen tai viimeistään ennen siementen kypsymistä.

Luetteloa voi jatkaa loputtomiin – sormustinkukka, lupiini, neidonkieli, perhosorvokki, rohtoraunioyrtti – ja jokaisen tarhurin puutarhassa se on erilainen. Usein kasvien levittäytymistaipumukset huomaa vasta sitten, kun ne ovat jo ottaneet aimo loikan alkuperäisiltä sijoiltaan. Viimeistään silloin on aika ryhtyä rajoitustoimiin, jotta ne eivät peitä muita lajeja alleen tai karkaa vieraslajeiksi luontoon.

 

Kannatti kylvää kasvihuoneeseen

 

Tämän kesän esikasvatetuista taimista ehdottomasti parhaiten onnistuivat hajuherne ja jättikurpitsa, jotka kylvin kasvihuoneeseen toukokuun alkupuolella. Mukana oli myös tuuria, kun taimikasvatusjaksolle ei osunut yhtään hallayötä.

Aikaisemmin hajuherneen kasvu on pysähtynyt toviksi sen jälkeen, kun olen istuttanut ikkunalaudalla venähtäneet taimet ruukkuun. Nyt suoraan lopulliseen istutusastiaan kylvetyt taimet ovat niin hyvässä kasvussa, että asettelin viikonloppuna jo tuet paikoilleen.

Pistin astian keskelle bambukepin ja reunoille nuoria pihlajanversoja. Notkeat versot taipuivat yläpäästään helposti kiinni bambukeppiin ja solmin kaikki yhteen narulla.

 Pisimmät hajuherneet kurottelevat kärhiään jo tukia kohti. Istutin vielä muutaman persiljan taimen astian reunalle, mistä sitä on helppo noutaa keittiöön.

Jättikurpitsan taimi pääsi myös lopulliselle kasvupaikalleen ravinteikkaaseen maahan vanhan kompostikasan paikalle. Kasvupaikka on sille mitä parhain, mutta valitettavasti myös rohtoraunioyrtti on mieltynyt paikkaan.

Rohtoraunioyrtillä on mustat, mehevät  juuret.

Olemme viime kesästä asti kaivaneet ylös rohtoraunioyrtin (Symphytum officinale) talikonkantaman ulottumattomiin kasvaneita puumaisia juuria, mutta maasta nousee yhä uusia taimia. Kasvi on luokiteltu vakiintuneeksi vieraslajiksi, eikä ihme, niin voimakkaasti se pyrkii levittäytymään hyvälle kasvupaikalle kerran juurruttuaan.

Panen toivoni jättikurpitsaan ja toivon sen kasvattavan peittävän kasvuston, joka auttaa rohtoraunioyrtin tukahduttamisessa. Katsotaan, miten käy!

Liljakukko hiipii puutarhaan varhain

 Aamulla sähköpostiin saapui Luonnonvarakeskuksen tiedote, jossa kerrotaan Kutsumaton vieras -kampanjasta. Luonnonvarakeskuksen aloitteesta käynnistetty kampanja kannustaa tunnistamaan ja torjumaan haitallisia vieraslajeja kotipuutarhoista ja lähiympäristöstä. Haitalliset vieraslajit ovat rantautuneet Suomeen ihmisen toiminnan mukana, ja ne aiheuttavat luontokatoa karatessaan luontoon.

Osoitteessa vieraslajit.fi on luettelo haitallisista kasvi- ja eläinlajeista. Sitä selatessa vastaan tuli vanha tuttu viholliseni liljakukko, joka ilmestyy kuin tyhjästä heti liljakasvien -  kuten kirjopikari- ja varjoliljan - pilkistäessä maasta. ”Varhainen tarhuri nappaa liljakukon” on lause, jonka paikkansapitävyyden olen oppinut kantapään kautta.

Aikuinen liljakukko on nopea liikkeissään.

Niinpä osaan tarkastaa kasvustot jo varhain: näkyykö lehdissä reikiä, lakanpunaisia kukkoja tai jo ulosteensa peitossa lymyäviä toukkia. 

Tehokkaimmaksi pyydykseksi on osoittautunut tavallinen muoviämpäri. Kun näen liljakukkoja kasvustossa, asetan muoviämpärin kasvin alle ja tavoittelen kädelläni ötököitä. Käden lähestyessä liljakukot tiputtautuvat maahan, mutta putoavatkin alla vaanivaan ämpäriin. Tällä konstilla ihanat varjoliljat ovat saaneet rauhan kukoistaa kesäiltojen mystisesti tuoksuvina kuningattarina.

Toukkavaiheessa tilanne on jo ryöstäytynyt käsistä, ja torjunta on sotkuista. Toukista kerron enemmän kesäkuisessa postauksessani: 

 https://www.blogger.com/blog/post/edit/5970025150006506840/1315721389358524267

Tuoksuvatukka leviää rajusti.

Tänä keväänä joudun antamaan kyytiä myös pellon laidassa rehottavalle tuoksuvatukalle. Kasvi on kaunis kukkiessaan, mutta leviää rajusti. Olen suunnitellut leikkaavani varret alkukesästä lehtien kasvettua täyteen kokoonsa, jolloin pensas menettää kasvuvoimaansa.

Juurten repimisessä maasta tulee olemaan kova työ, joten kasvin hävittämiseen menee varmasti koko kesä. Juurakot kuivatan hyönteisaidassa, jotta ne eivät juurru uudelleen kompostissa. Tästä kerroin aikaisemmassa hyönteishotelli-postauksessani:  https://annenallakka.blogspot.com/2021/02/hyonteishotelli.html

Hyönteishotelli koko parvelle

Tästä alkaa risuaidan kasaaminen.

Kymmenkunta vuotta sitten Helsingin kaupungin puisto-osasto rakensi luonnon monimuotoisuutta lisäävän risuaidan kasaamalla risuja ja puiden leikkuutähteitä kahden aitatolpparivin väliin. Paikallaan lahoava kasviaines tarjoaa hyönteisille piilopaikkoja - samalla tavalla kuin hyönteishotelli, mutta suuressa mittakaavassa. 

Myös Tanskalainen maajussi -ohjelmassa vilahti oksista rakennettu risuaita, joka ympäröi keittiötarhaa. Niinpä minäkin päätin kokeilla hyönteisaidan kokoamista viime marraskuussa.

Kokosin minikokoisen aidan raidan tolppien väliin. Kasasin siihen tienvarresta poistamani kurtturuusun ja hallitsemattomasti leviävän tuoksuvatukan versoja. Kurtturuusuhan on vieraslaji, joka pitää kitkeä kokonaan pois. 

Pinossa juurineen kaivetut versot kuivuvat ja kuolevat. Tällä menetelmällä ei tarvitse pelätä niiden juurtuvan uudelleen, mikä on vaarana, jos ne viedään kompostiin tai kasataan puutarhan nurkkaan. Missään nimessä nämä kasvit eivät saa päätyä joutomaalle tai kaupungin metsään, missä ne leviävät edelleen.

Ajatus tuntui hyvältä, ja aion jatkaa aidan kokoamista keväällä, kun jälleen raivaan tuoksuvatukkakasvustoa. Tällä kerralla hankin kuitenkin tukevammat tolpat, jotta aidasta tulee pitkäikäisempi.