Kannatti kylvää kasvihuoneeseen

 

Tämän kesän esikasvatetuista taimista ehdottomasti parhaiten onnistuivat hajuherne ja jättikurpitsa, jotka kylvin kasvihuoneeseen toukokuun alkupuolella. Mukana oli myös tuuria, kun taimikasvatusjaksolle ei osunut yhtään hallayötä.

Aikaisemmin hajuherneen kasvu on pysähtynyt toviksi sen jälkeen, kun olen istuttanut ikkunalaudalla venähtäneet taimet ruukkuun. Nyt suoraan lopulliseen istutusastiaan kylvetyt taimet ovat niin hyvässä kasvussa, että asettelin viikonloppuna jo tuet paikoilleen.

Pistin astian keskelle bambukepin ja reunoille nuoria pihlajanversoja. Notkeat versot taipuivat yläpäästään helposti kiinni bambukeppiin ja solmin kaikki yhteen narulla.

 Pisimmät hajuherneet kurottelevat kärhiään jo tukia kohti. Istutin vielä muutaman persiljan taimen astian reunalle, mistä sitä on helppo noutaa keittiöön.

Jättikurpitsan taimi pääsi myös lopulliselle kasvupaikalleen ravinteikkaaseen maahan vanhan kompostikasan paikalle. Kasvupaikka on sille mitä parhain, mutta valitettavasti myös rohtoraunioyrtti on mieltynyt paikkaan.

Rohtoraunioyrtillä on mustat, mehevät  juuret.

Olemme viime kesästä asti kaivaneet ylös rohtoraunioyrtin (Symphytum officinale) talikonkantaman ulottumattomiin kasvaneita puumaisia juuria, mutta maasta nousee yhä uusia taimia. Kasvi on luokiteltu vakiintuneeksi vieraslajiksi, eikä ihme, niin voimakkaasti se pyrkii levittäytymään hyvälle kasvupaikalle kerran juurruttuaan.

Panen toivoni jättikurpitsaan ja toivon sen kasvattavan peittävän kasvuston, joka auttaa rohtoraunioyrtin tukahduttamisessa. Katsotaan, miten käy!

Kasvihuone täyttyy, taimi-ikkuna tyhjenee

 

Istutin tomaatin taimet viikonloppuna kasvihuoneeseen ja siirsin sinne myös valtaosan taimista basilikaa lukuun ottamatta. Olo on helpottunut, kun ei enää tarvitse kaitsea huojuvia tomaatin taimia sisätiloissa, ja kasvihuoneessa kastelukin on huoletonta. Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan loppukuussa ei ole luvassa yökylmiä, joten uskon taimien pärjäävän.

Kirsikkatomaatin taimet istutin edellisvuosien tapaan Biolanin kasvusäkkeihin. Niissä tomaatti on kasvanut hyvin ja antanut mukavasti satoa. Ravinteita riittää koko kesäksi, ja multatila on reilunkokoinen. Käytän säkkiä tomaatin kasvualustana yhden kesän, minkä jälkeen levitän turpeen kukkapenkkien lannoitteeksi tai hyödynnän taimikasvatukseen ja kesäkukkaruukkujen täytteeksi.

Käytössämme on myös yksi Biolanin kasteluallas, joka asetetaan kasvusäkin alle. Vesi johtuu altaasta säkkiin mullalla täytettyjä putkia myöden. Järjestelmä on pidentänyt kasteluvälin helteellä yli viikkoon.

Vintin ikkunalla tomaatit pääsivät viimeisten viikkojen aikana venähtämään, minkä vuoksi upotin juuripaakut mahdollisimman syvälle turpeeseen. Onneksi tomaatti kasvattaa varteensa jälkijuuria. Tukinarun avulla kasvustoa pystyy kesän mittaan myös laskemaan rungon kasvaessa pituutta.

Persiljan taimet itivät ikkunalaudalla, minkä jälkeen koulin ne muovirasioihin ja siirsin pari viikkoa sitten viileään kasvihuoneeseen jatkokasvatukseen.

Ansarissa myös hajuherneen siemenet ovat itäneet ja taimet kasvavat maltillisen tukevasti verrattuna asuinhuoneessa idätettyihin.

Lehtikaali on taimettunut lasikatteen alla suojassa kirpoilta ja jäniksiltä. Nyt taimet odottavat istutusta avomaalle ja ruukkuihin. Ensimmäinen jättikurpitsan taimi on noussut pintaan.

Kasvihuoneemme sijaitsee täydessä auringossa, joten alkuvaiheessa taimet kaipaavat varjostusta. Olen aikaisemmin kiinnittänyt kasvuharson huoneen eteläseinustalle, mutta polttava aurinko haperruttaa kankaan harmillisesti. Kun etsiskelin varjoksi jotain joutavampaa materiaalia, pihavarastossa silmiini osuivat valkoiset, auton renkaiden suojana olleet jättimuovipussit. Ripustin ne pyykkipojilla kasvihuoneen eteläseinustalle, ja ne ovat juuri sopivan kokoiset!

Tulppaani heräsi ruususenunestaan

 

Yllätyin iloisesti, kun huomasin tulppaanin kukkavarsien nousevan jouluruusujen keskeltä. Siinä kohdassa kun ei parina aikaisempana keväänä ollut kukkinut tulppaaneja. Hetken asiaa tuumattuani ymmärsin, että kyseessä oli edellisten asukkaiden istuttamat tulppaanit, joiden kukinta oli vuosien kuluessa taantunut. Kun kolme vuotta sitten syksyllä mylläsin kukkapenkkiä jouluruusuja varten, sipulit kääntyivät uuteen asentoon, pääsivät kuohkeaan multaan ja virkistyivät.

Punaiset tulppaanit yllättivät iloisesti jouluruusupenkissä.

Näin kävi myös toissa syksynä kunnostamassani kurjenmiekkapenkissä. Poimin vastaan tulevat sipulit talteen ja tökin ne takaisin multaan kurjenmiekat istutettuani. Nyt penkistä nousee puolen tusinaa tulppaania, joiden avautumista jännityksellä odotan.

Tulppaanit elpyivät uuteen kukoistukseen, kun mylläsin iirispenkin.

Näistä kokemuksista innostuneena aion tänä kesänä nostaa ylös kaikki kukkapenkeissä ja pensaiden alla sinnittelevät tulppaanit ja narsissit, jotka ovat jaksaneet kasvattaa enää lehden pari. Ehkä maa niiden ympärillä on tiivistynyt liiaksi, ehkä ravinteet ovat loppuneet tai kasvin muodostamat sivusipulit ovat tyrehdyttäneet kukinnan.

Puutarhuri Arno Kasvin mukaan paras aika sipulien nostoon on lehtien kuihduttua, kuitenkin niin, että lehdet vielä osoittavat sipulin paikan. Sen jälkeen sipulit säilytetään kuivina elokuulle, jolloin ne istutetaan uudelleen. Osa sipuleista kukkii jo ensi keväänä, osa seuraavana.

Nostan sipulit maasta lehtien kuihduttua. Ehkä ne kukkivat parin vuoden kuluttua.

Sipulikukkien kukinnan heikentyminen kolmessa neljässä vuodessa voi synnyttää mielikuvan kertakäyttökukista. Tulppaanit voi kuitenkin elvyttää uuteen loistoon nostamalla sipulit maasta kukinnan taannuttua. Myös euroja säästyy, kun ei tarvitse hankkia yhä uusia kukkasipuleita.

Aina on tilaa vielä yhdelle puulle

 

Tammen terhot itivät parvekelaatikossa sataprosenttisesti.

Tapasin viitisentoista vuotta sitten Beth Chatton, brittien ”Grand Old Garden Ladyn” hänen tiluksillaan Surreyssa. Iäkäs rouva kertoi, miten hän oli edesmenneen miehensä kanssa istuttanut nyt jo valtaviksi varttuneet puut. ”Puutarhaan on hyvä istuttaa koko ajan uusia puita, sillä vanhat puut tuppaavat kaatumaan myrskyssä tai kasvavat muuten liian isoiksi paikkaansa”, hän muistutti. 

Näitä sanoja muistaen olemme istutelleet uutta puusukupolvea vanhojen mäntyjen ja koivujen rinnalle: saarnia, tammia, lehmuksia, vaahteroita ja korutuomea. Pieneen pihaan voi valita luumun, ruusuorapihlajan tai muun kukkivan pikkupuun.

Hyviä jalopuiden taimia olemme löytäneet esimerkiksi Mustilan arboretumista Elimäeltä. Mustila myy yksittäisiä taimia melko pieninä, jolloin ne lähtevät hyvin kasvuun.

Taimia voi aluksi kasvattaa ruukussa.

Toissa syksynä tammella oli hyvä terhovuosi, joten istutin kymmeniä tammenterhoja. Viime kesänä huomasin, että mustikanvarpujen joukosta pilkisti pieniä tammenlehtiä. Terhot olivat itäneet! Osa terhoista talvehti parvekelaatikossa kukkapenkissä. Seuraavana kesänä taimia nousi pintaan kymmenittäin.

Taimia kannattaa istuttaa runsaasti, sillä kasvuunlähtö on hidasta ja jänikset pyrkivät verottamaan osansa. Kuivana kesänä taimet kaipaavat kastelua, ja karussa maaperässä niitä on hyvä ravita kompostilla.