Kukkapenkit elpyvät kuivuuden jälkeen

Auringontähti

Pitkä kuivuusjakso pisti pihan kukkapenkit todelliseen kuntotestiin. Koska kasteluvettä riitti lähinnä kasvien hengissä pitoon, perennojen menestyminen jäi paljolti kasvualustan multavuuden varaan.

Toukokuun runsaiden sateiden voimin perennat kukoistivat juhannukseen asti, mutta sen jälkeen monen lajin kukinta alkoi hiipua etenkin niissä penkeissä, joiden multakerros on liian ohut. Äärimmäisen kuiva kesä opettikin sen, että jos haluaa kasvattaa tiettyjä perennoja, on kasvualustaa syvennettävä. Tai sitten pitää tyytyä paremmin kuivuutta kestäviin lajeihin, joita niitäkin on runsaasti.

Varjon merkitystä ei voi hellekesänä korostaa liikaa. Parhaiten menestyivät kasvit, jotka olivat osan päivästä puiden varjossa. Esimerkiksi runsaslehtinen auringontähti (Telekia speciosa) ei ollut helteestä moksiskaan puolivarjoisella kasvupaikallaan vaan ilahdutti kukinnallaan niin meitä kuin hyönteisiäkin.

Helteen jatkuessa aloimme katsoa puutarhaa kriittisin silmin ja lopulta poistimme muutamia ”turhia” kasveja vettä kuluttamasta. Lähteä sai niin konnantatar kuin kukkapenkissä rehottava sadunkuusamakin. Jälkimmäinen olikin kasvanut rehevästi pionien ja mustialanruusun kustannuksella. Kun kaivoimme pensaan ylös, näimme, miten se oli ulottanut pitkät juurensa pionien ja ruusupensaan alle. Kuusaman poisto vapautti tilaa vielä yhdelle pionille.

Jättipoimulehti elpyy.

Perennat ovat kaikesta huolimatta melkoisia selviytyjiä, sillä eilispäivän sateen jälkeen pihassa näkyy jo pieniä elpymisen merkkejä. Kun aloin siistiä osin kuivunutta jättipoimulehtikasvustoa, huomasin kuivan ruusukkeen keskellä pilkistävän uusia lehtiä.

Hopeahärkki versoo uutta leikkauksen jälkeen.

Samoin hopeahärkki näyttää työntävän uusia versoja siellä, mistä pari viikkoa sitten leikkasin kuivuuttaan kellastuneet versot pois. Jopa keväällä istutettu, jo menetetyksi luultu etelänkevätesikko näyttää uutta vihreää kuivan ruusukkeen keskeltä.

Esikko on sitkeä selviytyjä.

Kesää on vielä jäljellä, ja saattaa olla, että puutarha puhkeaa uuteen kukoistukseen sään viilettyä. Aionkin leikata perennojen kuihtuneet kasvustot ja tuoda kasvien juurelle kompostimultaa. Nämä toimet toivottavasti auttavat niitä myös valmistautumaan talveen äärimmäisen kesän jälkeen.

Katteet helpottavat kitkemistä

 

Huomiseksi on luvassa sadetta, joten tänä aamuna päätin levittää kompostimultaa nuorten pensaiden juurelle. Juuristoaluetta suojaavan kuivan heinäkatteen alla oli vain muutamia rikkakasveja, jotka oli helppo nypätä pois ennen kompostin levitystä.

Nurmikolle yksittäin istutettujen marja- ja koristepensaiden kasvu kärsii pensaan juurelle levittäytyvistä nurmikkoheinistä, jotka hyödyntävät veden ja ravinteet tehokkaasti. Siksi marjapensaat onkin järkevää istuttaa ryhmään, jolloin maan voi pitää mulloksella pensaiden alla.

Yksittäisen pensaan tai puun kasvua voi edistää kitkemällä kasvin tyvelle pyrkivät nurmikkoheinät ja rikkaruohot sekä lisäämällä kompostimultaa. Kitkeminen käy työstä, mutta työ palkitaan silminnähden parempana kasvuna.

Itse innostuin asiasta viime kesänä, kun perkasin nurmikkoheinät ystävältä saamani ruusun taimen juurelta ja levitin sen ympärille kerroksen kompostimultaa. Alkukesän vaisusti kasvanut ’Pohjolan kuningatar’ kohensi heti kuninkaallista ryhtiään ja kasvoi pituutta kymmenen senttiä parissa viikossa!

Kitkeminen on kesällä hikistä puuhaa, mutta onneksi työtä voi helpottaa katteiden avulla. Kerään pieneltä niityltä leikattua heinää ja levitän sitä katteeksi marjapensaiden ja puiden ympärille. Heinäkate estää kosteuden haihtumista maasta ja heikentää rikkaruohojen valonsaantia.

Heinäkatteen alla maa on pehmeää.

Katteen alla rikkakasvit ja nurmikkoheinät pyrkivät valoa kohti, jolloin niiden irrottaminen maasta on helppoa. Siirrän katetta talikolla syrjään ja nyppään löysästi maahan kiinnittyneen voikukan tai heinätupsun pois. Katteet säästävät selkää ja sormia, kun rikkakasveja ei enää tarvitse kitkeä monta kertaa kesässä.