Koko kesän olen kasannut tuoretta eloperäistä ainesta katteeksi kasvimaan riviväleihin ja viljelypenkkien laidoille: rikkaruohoja, heinää sekä kaikkea mahdollista leikkuutähdettä kukkapenkeistä. Viikonloppuna levittelin mustissa muovisäkeissä mädättymässä olleet ongelmarikkaruohojen jäänteet riviväleihin. Niiden kasvuunlähdöstä ei tällä helteellä ole pelkoa, sillä aurinkoisella kasvimaalla kaikki katteeksi levitettävä aines kuivuu - tai palaa - rapeaksi vuorokaudessa.
Kasvimaamme kärsi keväällä märkyydestä, ja kun lopulta sain valkosipulit ja sipulit istutettua, alkoi vähäsateinen kausi, joka tontillamme jatkuu edelleen. Valkosipulit ovat kuitenkin lähteneet yllättävän hyvin kasvuun, vaikka pääsin myöhään liikkeelle.
Katetta todella tarvitaan, sillä edellisestä sadepäivästä on
kulunut jo kuukausi. Kaiken lisäksi vedentulo on ehtynyt monena iltana, vaikka
vesijohtoverkoston piirissä asummekin. Vettä riittää kasteluun todella vähän.
Otankin talteen ja kiikutan kasvimaalle kaiken sen veden, joka ennen tuli
juoksutettua viemäriin esimerkiksi salaattia huuhtoessa.
 |
| Ryvässipuli |
Katteeksi levitetty eloperäinen kerros olisi hyvä kastella kokonaan, jotta se hajoaisi nopeammin. Meillä kasteluvettä on kuitenkin riittänyt vain rivien kohdalle. Katteen alla maa on kaikesta huolimatta säilynyt kosteana, sillä eloperäinen aines varjostaa kasvualustaa ja estää veden haihtumista. Kohopenkin laitarivit näyttävät tosin jäävän hieman matalimmiksi kuin keskimmäiset kaksi riviä.
Näyttää siltä, että savimaan tiivistymisen vuoksi oli oikea ratkaisu
istuttaa valkosipulin kynnet matalaan vakoon kompostikerrokseen ja kasata katetta
kasvuston ympärille. Valkosipuli lähti nopeaan kasvuun, kun kynsien ei
tarvinnut yrittää juurtua tiiviissä, vähähappisessa maassa.
 |
| Valkosipuli |
Istutuksesta kerroin tässä aikaisemmassa postauksessani.
https://annenallakka.blogspot.com/2021/05/kateviljely-alkaa-suurin-odotuksin.html
Ehkä virkeään kasvuun on syynä myös uusi, luomuviljelty
valkosipulikanta. Lehdet ovat kauttaaltaan vihreät,
eikä niiden kärjissä näy vielä kuivumisen merkkejä. Lisäysmateriaalin vaihtaminen
lieneekin aika ajoin paikallaan.
Muistan, miten Isoäidin Kasvit -siemenliikkeen perustaja
Tuovi Miettinen aikanaan ylisti ruohokatetta ja kertoi kasvien sen suojissa
selviävän isommitta kasteluitta myös poutajaksoista. Etenkin tänä kesänä kateviljely
on osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä se on pelastanut kuivuuden kourissa sinnittelevän kasvimaamme. Myös jättikurpitsa on jaksanut kasvaa
helteessä paksun heinäpeitteen suojatessa kasvualustaa.
 |
| Punasipulin ja ryvässipulin katteena on sekalainen valikoima heinää, ruohosilppua, perennojen varsia ja mädätettyä juolavehnää. |
Ehkä kateviljely on ratkaisu viljelymaan kunnon ylläpitoon
silloin, kun talviset vesisateet tiivistävät maata ja hellekesät yleistyvät.
Joka tapauksessa on jännittävää nähdä, millaisen sadon kasvimaamme antaa
syksyllä kuivan hellekesän jälkeen.
Hyvältähän sipulisi näyttävät. Minä jätin tänä vuonna valkosipulin kasvatuksen väliin kun muutaman kerran olen epäonnistunut niin rupesi sapettamaan 😣
VastaaPoistaVeden puute on hankala juttu. Onneksi meidän mökkikaivossa on vesi riittänyt.
Kiva, että olet saanut apua ja hyötyä kateviljeluystä. Minä olen pyrkinyt samaan, vaikka en ihan niin järjestelmällisesti. Kokemusten kuuleminen on aina mukava juttu, toivon sinulle hyvää satoa!
VastaaPoistaKiitos samoin, Päivi. Tänä kesänä kompostin täyttö on jäänyt vähemmälle, kun olen kiikuttanut kasvijätteet suoraan kasvimaalle. Toisaalta, siinä on säästynyt yksi työvaihe :D
PoistaKiitos, Nila, ihmeen hyvin ovat kasvaneet :) Mökkikaivo, lähde, oja tai oma ranta on kullanarvoinen näillä helteillä. Säiliöauto on kuljettanut talousvettä läheiselle paineentasausasemalle jo kolme kertaa kuluneen vuorokauden aikana. Siksi ei kasteluun ilkeä käyttää suuria määriä vettä.
VastaaPoistaKateviljely on todella hyvä keino säästää vettä. Minä olen aina vannonut ruohosilppukatteen nimiin, mutta tänä kesänä piti kerätä keväällä levitetyt katteet pois etanoiden takia. Viime kesänä kasvimaalla oli vielä nurmikäytävät, joiden suojissa etanat tietysti lekottelivat syyssateilla. Olivat käyneet munimassa kasvilavoihin, sillä kesäkuussa huomasin neljässä lavassa massiivisen etanaongelman. Etanarakeet hävisivät yhtä nopeasti kuin joka ikinen hyötykasvin taimi, joka vain uskalsi päänsä nostaa mullasta. Olen kerännyt varmasti jo yli tuhat etanaa pois, jotta saisin nilviäiset kuriin ennen kuin ehtivät kasvaa niin isoiksi, että munivat seuraavan sukupolven riesakseni. Kasvimaa näyttää todella surkealta, sillä en ole edes uskaltanut juurikaan kastella viljelyksiäni, jotta etanoilla ei olisi liian helpot oltavat. Toivottavasti ensi vuonna pääsisi taas palaamaan ruohosilppukatteen käyttöön.
VastaaPoistaOi ei, onpa kurja tilanne. Kate voi tosiaan houkutella etanoita, varsinkin sadekesänä. Muutaman etanan olen katteen alla nähnyt, mutta eivät taida viihtyä näin paahteisella kasvimaalla. Kiitos kun otit aiheen puheeksi, täytyy vielä tarkistaa tilanne, etenkin sitten kun taas saadaan sadetta.
VastaaPoista