25 elokuuta, 2021

Kiitos sadosta, nyt alkavat syystyöt


Omenat ovat pienikokoisia, mutta puhtaita tuholaisista, mustaherukka puolestaan antoi hyvän sadon. Karhunvatun runsas sato kertoo kasvin nauttineen lämmöstä, mutta tyrnin marjat varisivat kuivuuden vuoksi. Kesän hedelmä- ja marjasato muodostui suureksi tai pieneksi sateen ja kastelun määrästä riippuen.

Kummallinen kesä on takana, ja nyt on aika kiittää sadosta kasvustoja hoitamalla. Annoin marjapensaille ja hedelmäpuille syyslannoitteen jo pari viikkoa sitten, jotta se ehtii vaikuttaa kasvien tuleentumiseen. Sekoitin pintamultaan Biolanin Syksyn PK-lannoitetta. Lannoituksen jälkeen olemme saaneet jo monta runsasta sadetta, jotka edistävät ravinteiden vapautumista.


Ennen lannoitteen levitystä vedin heinäkatteet pois kasvien juurelta. Ilokseni maa tuntui katteen alla kuohkealta, joten juolavehnän muutamat heinäkerroksen läpi nousseet versot oli helppo kitkeä pois.

Kesän mittaan heinä oli pitkälti maatunut, mikä kertoo lisääntyneestä pieneliötoiminnasta ja maan kosteudesta katteen alla. Katteen oheneminen syksyä kohden on hyvä, sillä paksu heinäkerros saattaa talvella houkutella myyriä.


Muumiotautisia hedelmiä löytyi jonkin verran niin omenalta kuin päärynältäkin kesän kuivuudesta huolimatta. Tuntuu siltä, että muumiotautia esiintyy vuosi vuodelta enemmän. Keräsin kaikki muumiotaudin vioittamat ja muuten pilaantuneet hedelmät sekä maasta että puusta ja panin ne sekajätteeseen. Pilaantuneessa hedelmässä on usein toukan reikä tai muu vioitus, josta muumiotaudinkin leviäminen alkaa.


Pihallamme kasvaa yksi iso tyrnipensas, jonka seuraksi hankimme ’Rudolf’-hedepensaan edelliskeväänä. Vaikutus oli välitön, ja viime kesänä tyrnin aikaisemmin lähes olematon sato moninkertaistui. Tämän kesän alussa tyrnipensaassa oli raakileita vielä runsaasti, mutta iso osa niistä varisi kuivuuden vuoksi.


Tyrnin lähellä maanpintaa kasvava juuristo muodostaa runsaasti vesoja, jotka kannattaa poistaa, mikäli ei halua kasvin leviävän. Meillä leikkauksesta ovat tähän asti huolehtineen jänikset. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin säästää juurivesat ja siirtää ne keväällä lepotilassa uuteen paikkaan. Jos juurivesan yhteys emokasviin katkaistaan loppukesällä, se saattaa kasvattaa omia juuria vielä ennen talven tuloa.


Helteiden myötä herukka- ja karviaispensaisiin ilmaantui kuivia oksia. Ne aion poistaa vielä näin syksyllä, mutta muuten jätän herukan, karviaisen ja vadelman leikkauksen kevääseen, jotta satoa antaneet versot ehtivät luovuttaa kaikki ravinnevarastonsa juuristolle.



 


18 elokuuta, 2021

Onnistuneita samettikukkakokeiluja

 


En ole ollut kaikkein suurin samettikukan ystävä, mutta tämän kesän jälkeen olen kasvin vannoutunut ihailija. Ajatus vahvistui mielessäni, kun istuin portaalla ja katselin pitkäksi venähtänyttä ryhmäsamettikukkaistutusta, jonka kuparinruskeat kukinnot rönsyilevät vallattomasti joka suuntaan. Näky oli virkistävä, jopa hienostunut, sillä useimmiten ryhmäsamettikukat on totuttu näkemään matalana, jäykkänä rivistönä.

Ostin keväällä pussillisen Bonita-siemensekoitusta, jossa kuvan mukaan oli keltaisen ja punaruskean ryhmäsamettikukan siemeniä. Samettikukan itävyysprosentti on korkea, joten taimia riitti kukkapenkkiin, kasvimaalle ja ruukkuihin. Valtaosa niistä osoittautui punaruskeaksi lajikkeeksi, minkä vuoksi istutuksista tuli melko yksivärisiä.

Ensimmäiset nuput avautuivat juhannuksena, minkä jälkeen kukkaloistoa on riittänyt koko helteisen heinäkuun, eikä merkkiä kukinnan laantumisesta näy, päinvastoin. Jotkut taimista ovat kasvaneet tavallista korkeammiksi, mitä ensin harmittelin. Loppujen lopuksi juuri nämä rentovartiset yksilöt ovat kuitenkin pehmentäneet istutuksen kokonaisvaikutelmaa.

Yhteen ruukkuun kylvin isoköynnöskrassin ’Out of Africa’ -lajikkeen siemeniä ryhmäsamettikukan taimien joukkoon. Kirjavat, osin valkoviiruiset lehdet huojuvat tuulessa ja elävöittävät istutusta. Niiden vaaleat raidat heijastavat valoa tummien kukkien rinnalla.

Varhain keväällä raivasin talon eteläpäädyn heinittyneen kukkapenkin ja istutin toukokuun lopussa aukkopaikkoihin ylimääräiset samettikukan taimet. Alkukesällä mullasta alkoi nousta orvokin taimia, ilmeisesti vuosien takaisen orvokkikasvuston siementämänä. Päätin antaa niiden kasvaa, kunnes näkisin kukan värin ja koon. Moni taimista osoittautui pelto-orvokiksi, jotka kitkin pois, mutta joukossa oli myös sinisiä, sinivalkoisia ja isoja valkoisia kukkia.

Ilmeisesti lämmin kesä joudutti orvokin kehitystä ja sai kukat avautumaan jo heinä-elokuussa. Joka tapauksessa siniset orvokit näyttivät viehättäviltä keltaisen samettikukan rinnalla.

Siemenpussissa on vielä runsaasti siemeniä tulevan kevään kylvöjä varten. Ehkä keltakukkaisen lajikkeen siemenet ovat painuneet pussin pohjalle, ja ensi kesänä pihaamme koristavat aurinkoiset, kirkkaankeltaiset samettikukkaruukut.


11 elokuuta, 2021

Kurpitsa hyötyy kompostista – ja komposti kurpitsasta

 


Helteisenä kurpitsakesänä kurpitsojen ja kompostoinnin liitto toteutui täydellisesti. En loppujen lopuksi ole itsekään varma, kasvatanko kurpitsaa sadon vai sen kompostointia edistävän vaikutuksen vuoksi, mutta väliäkö sillä. Lopputulos oli suotuisa molempien kannalta; kompostointi eteni ja satoakin saatiin.

Jättikurpitsa on puutarhan ilontuoja, jonka kasvun seuraaminen vetää suupielet hymyyn. Istutuksen jälkeen kurpitsan taimi ihmettele hetken, kunnes se alkaa kasvattaa pitkiä versoja ja suuria lehtiä.

Eräänä kauniina päivänä lehtien alta löytyy jyhkeä kurpitsa, joka palkitsee kasvattajansa onnistumisen ilolla.

Menestyäkseen jättikurpitsa vaatii ravinteikkaan kasvupaikan ja runsaasti vettä hedelmien kasvuun. Muuta hoitoa se ei kaipaakaan. Istutin ’Centenaar’-kurpitsan (Cucurbita maxima) taimen vanhan puutarhajätekompostin pohjalle, jonka rohtoraunioyrtti oli vallannut. Kompostin jäljiltä maa oli hyvin ravinteikasta, ja lisäksi toivoin peittävän kurpitsakasvuston tukahduttavan raunioyrtin kasvupyrkimykset. Tästä kerroin keväisessä postauksessani.

 https://annenallakka.blogspot.com/2021/06/kannatti-kylvaa-kasvihuoneeseen.html

Kurpitsa 'Centenaar'

Suojasimme tainta helteeltä peittämällä kasvualustan kauttaaltaan heinällä, joka estää kosteuden haihtumista maasta. Jättikurpitsaa kastelimme vähintään joka toinen päivä, mutta kastelusta huolimatta kuumimmilla helteillä vain yksi hedelmän alku lähti kehittymään, muut näivettyivät. Nyt tuo kurpitsa on jo yhtä iso kuin Mummo Ankan kurpitsapellon kasvatit.

Lämpötilan laskettua ja sateiden alettua kurpitsan kasvu on kiihtynyt entisestään. Samalla versoihin on muodostunut hedelmän alkuja, jotka kasvavat silmissä. Jätän kasvustoon ison kurpitsan lisäksi vain kaksi nuorta hedelmää ja poistan muut, jotta ne ehtivät kehittyä syksyyn mennessä.

Jättikurpitsa korjataan ennen pakkasten tuloa. Oikea korjuuhetki on lähellä, kun hedelmän kanta on kovettunut ja alkaa kuivua.

Jättikurpitsa levittäytyy monen neliön alalle ja kasvattaa suuria varjostavia lehtiä. Niiden alla eivät rikkaruohotkaan jaksa kasvaa. Ilokseni huomasin, että myös rohtoraunioyrtin kasvu tyrehtyi jättikurpitsan peittävien lehtien alla.

Kasvi on siis loistava kesannointikasvi, jonka jälkeen voi kasvattaa jotakin vaativampaa lajia. Tarkoituksenani on perustaa paikalle mansikkamaa, mutta nähtäväksi jää, vaatiiko rohtoraunioyrtin hävittäminen vielä toisen kesän.

Lavakauluskompostin päällä kasvava kesäkurpitsa roikotti helteillä lehtiään, mutta jaksoi kuitenkin tuottaa satoa. Sään viileneminen innosti kasvin runsaaseen kukintaan, mikä ennustaa sadon jatkuvan vielä jonkin aikaa.


Kesäkurpitsan kasvualustana on viime kesänä jätesäkissä näännyttämiäni juolavehnän, vuohenkellon ja muiden ärhäkästi leviävien kasvien juurakoita. Survoin keväällä säkkien sisällön jälkikompostoitumaan lavakaulukseen ja levitin päälle kylvöalustaksi kerroksen viljelyturvetta. Pinnalle levitin vanhan muovisen viljelysäkin, johon jätin aukon kesäkurpitsan kasvua varten.

Aluksi muovin raoista nousi vuohenkellon lehtiä, mutta niiden kasvu tyrehtyi kesäkurpitsan kasvettua täyteen mittaansa. Kurpitsalle annettu kasteluvesi piti kompostimassan sopivan kosteana pieneliöiden hajotustoiminnalle.

Kahtena edellisenä kevään olen saanut lapioida lavakauluksesta rikkaruohotonta kompostimultaa istutusten katteeksi ja kasvimaalle, toivottavasti myös ensi vuonna. Tästä kerroin keväisessä kompostipostauksessani. 

https://annenallakka.blogspot.com/2021/04/ylistyspuhe-kompostille.html

Kurpitsa-kompostiviljely helpottaakin kovasti rikkakasvien hävittämistä ja kaiken lisäksi se on verrattoman hauskaa ja palkitsevaa!



02 elokuuta, 2021

Leppäkertut jälleen liikkeellä

 


Viikonloppuna maa-artisokkakasvuston jokaiseen versonlatvaan oli laskeutunut rykelmä pieniä seitsenpistepirkkoja. Miten ilahduttava näky! Leppäkerttuja on ollut runsaasti koko kesän, mutta nämä yksilöt olivat uutta, tämän kesän sukupolvea.

Kirvojen sanotaan olevan leppäkertuille niin tärkeitä, että ne vaikuttavat jopa niiden koko elonkiertoon. Leppäkertut aloittavat muninnan vasta sitten, kun kirvoja on runsaasti. Siihen mennessä kirvat ovat tosin ehtineet jo tehdä tuhoja puutarhassa. Ensimmäinen kirvahyökkäys jääkin siis tarhurin itsensä hoidettavaksi, mutta loppukesästä leppäkertut saalistavat kirvoja monilukuisina.

Tänä kesänä puutarha on täyttynyt monenlaisista pienistä elävistä: kirvoista, perhosista, kimalaisista, sudenkorennoista, kultakuoriaisista, heinäsirkoista, kimalaiskuoriaisista – ja luteista. Ehkä lämmin kesä on suosinut niiden lisääntymistä. Näin monimuotoisen eliöstön välillä vallinnee tasapaino, jota tarhurin ei pidä järkyttää, vaikka välillä usko luonnonmukaiseen torjuntaan horjuukin.

Aikuinen viherlude ja nuoruusvaihetta elävä nymfi.

Luteisiin törmäsin sanan varsinaisessa merkityksessä herukka-, karviais- ja vadelmasadon kypsyessä. Marja- ja viherlude ovat jokavuotisia tuttavia, joiden ei toivoisi tipahtavan marjaämpäriin. Tänä vuonna itselleni uusi tuttavuus oli pallelude, jonka tunnistaa ruumiin sivuilla levittyvistä leveistä palteista. Sen ravintokasveja ovat muun muassa ruusu ja vadelma, joista se imee kasvunestettä. On pakko tunnustaa, että itku oli lähellä, kun taistelin luteiden kanssa kuivuuden näivettämistä vadelmista.

Pallelude vadelmalla.

Luteen vierailu on pahalta maistuva yllätys marjakorissa, mutta muuten vioitukset ovat harvoin haitallisia. Osa luteista, pallelude mukaan lukien, pyydystää myös muita hyönteisiä. Luteista onkin hyötyä puutarhassa muun muassa kirvojen ja hyttysentoukkien torjunnassa. Tarhurin onkin parasta jättää torjunta-aineet kaupan hyllylle, jotta tasapaino eri hyönteisten välillä säilyisi. Luteiden torjuntaan riittää karkottaminen versoja ravistelemalla tai vesisuihkulla.

Pyjamalude on levittäytynyt niityille ja pihoille 2000-luvun alussa. 1980-luvulla painetussa hyönteiskirjassa lajilla ei vielä ollut suomalaista nimeä, ja sen kerrottiin esiintyvän Etelä-Ruotsissa.

Pihan linnut osallistuvat osaltaan tuholaistorjuntaan. Niitäkin kiinnostaa marjasato, mutta toistaiseksi puihin kiinnittämämme muovinen pelotinnauha - ”huminanauha” - on pitänyt linnut poissa marjapensaista ja hedelmäpuista. Ensimmäisen nauhan sain aikanaan englantilaisen puutarhalehden kylkiäisenä, mutta niitä löytyy myös paikallisista kaupoista.

Puiden väliin pingotettu nauha pelottaa linnut äänellään.

Tuuli saa nauhan ujeltamaan, eli mitä kovempi tuuli, sitä pahempi ääni, jota puun oksalle tai marjapensaan alle istahtanut lintu säikähtää. Pelotevaikutus vaatii tuulta, mutta melko pienikin tuulenvire saa nauhan humisemaan. Huminanauha on linnulle harmiton torjuntakeino, johon lintu ei ihan heti totu, koska ääni kuuluu yllättäen, tuulen nostattamana.

Kateviljely kannatti, nyt kokeilen syväpenkkiä

  Kateviljelyn ansiosta saimme kuin saimmekin hyvän sadon, mikä antoi puhtia jatkaa savisen kasvimaan parannusta vielä näin lokakuulla. Olem...