Ken on kransseista kaunehin?

 

Kulunut syksy runsaine pihlajanmarja- ja ruusunmarjasatoineen on ollut inspiroivaa aikaa. Olenkin pyöritellyt erilaisia kransseja kotioveen, myyjäisiin, tuliaisiksi ja syntymäpäivätervehdykseksi. 

Aloitin syyskuun lopussa marjakransseilla, ja viimeksi vuorossa ovat olleet havukranssit. Samalla olen kerännyt kokemuksia pihlajan- ja ruusunmarjojen kestosta koristeena. Ruusunmarjakranssi kesti kauniina kuukauden päivät, pihlajanmarjat ovat säilyttäneet punaisen värinsä ja muotonsa jo parin kuukauden ajan. 

Pihlajanmarjat pistelin pihlajanversopohjaan. Nokkapihtien avulla sain painavat tertut pujoteltua tiukasti kiinni pohjaan. 

Kranssien teossa toteutan kahta luonnonvaroja säästävää periaatetta.

Kerään materiaalit omalta tontilta ja hyödynnän havukransseissa tuijan ja sinikatajan leikkauksessa syntyvää materiaalia. Pohjana käytän vuosittain alasleikattavan pajupensaan versoja tai metsäpuutarhassa villisti versovia nuoria pihlajia. Syysleikkauksen yhteydessä otan talteen myös jäkälän peittämät karviaisen oksat.

Tässä kranssissa pajupohja saa näkyä.

En käytä kranssien sidonnassa rautalankaa vaan punon pohjan niin tiukaksi, että versojen lomaan pistellyt koristeet pysyvät napakasti paikoillaan. Korkeintaan kiedon versojen ympärille hamppupellavanarun pyöreän muodon saavuttamiseksi. Näin kransseista ei synny jätettä, ja ne voidaan hävittää polttamalla takassa tai kompostoimalla. Toisinaan puran haalistuneet havut ja marjat pois ja käytän pohjan uudelleen.

Aloituskuvan ruusukranssi on sidottu orjanruususta, jota pellon laidalla kasvaa muhkea pensaikko.

 Kiulukoiden punertuessa pensas on jopa näyttävämpi kuin kukinta-aikaan. Ruusun kiulukat säilyivät hyvinä kuukauden verran, minkä jälkeen keräsin kiulukat kylvöksiä varten.

Jäkälän peittämät karviaispensaan vanhat oksat ovat melko jäykkiä, mutta varovasti käsitellen ne taittuivat ympyrän muotoon jäkälän varisematta. Koristenauha toistaa kellastuvien lehtien väriä.

Sinikatajan ja kanadantuijan koristama kevyt kranssi vie ajatukset talveen.

Joulun lähestyessä sidon muhkean havukranssin joko tuijan oksista tai metsäkuusesta. Jouluisen tunnelman lisäämiseksi kietaisen ympärille koristenauhan, jonka otan talteen kranssin kuivuessa. Tuijasta sidottu kranssi kestää vihreänä jopa pääsiäiseen asti.

Ripaus sinikatajaa tuo eloa kanadantuijakranssiin.

 

Leppoisaa joulunodotusta!