Kiitos sadosta, nyt alkavat syystyöt

Omenat ovat pienikokoisia, mutta puhtaita tuholaisista, mustaherukka puolestaan antoi hyvän sadon. Karhunvatun runsas sato kertoo kasvin nauttineen lämmöstä, mutta tyrnin marjat varisivat kuivuuden vuoksi. Kesän hedelmä- ja marjasato muodostui suureksi tai pieneksi sateen ja kastelun määrästä riippuen.

Kummallinen kesä on takana, ja nyt on aika kiittää sadosta kasvustoja hoitamalla. Annoin marjapensaille ja hedelmäpuille syyslannoitteen jo pari viikkoa sitten, jotta se ehtii vaikuttaa kasvien tuleentumiseen. Sekoitin pintamultaan Biolanin Syksyn PK-lannoitetta. Lannoituksen jälkeen olemme saaneet jo monta runsasta sadetta, jotka edistävät ravinteiden vapautumista.

Ennen lannoitteen levitystä vedin heinäkatteet pois kasvien juurelta. Maa tuntui katteen alla kuohkealta, joten juolavehnän muutamat heinäkerroksen läpi nousseet versot oli helppo kitkeä pois.

Kesän mittaan heinä oli pitkälti maatunut, mikä kertoo lisääntyneestä pieneliötoiminnasta ja maan kosteudesta katteen alla. Katteen oheneminen syksyä kohden on hyvä, sillä paksu heinäkerros saattaa talvella houkutella myyriä.

Muumiotautisia hedelmiä löytyi jonkin verran niin omenalta kuin päärynältäkin kesän kuivuudesta huolimatta. Tuntuu siltä, että muumiotautia esiintyy vuosi vuodelta enemmän. Keräsin kaikki muumiotaudin vioittamat ja muuten pilaantuneet hedelmät sekä maasta että puusta ja panin ne sekajätteeseen. Pilaantuneessa hedelmässä on usein toukan reikä tai muu vioitus, josta muumiotaudinkin leviäminen alkaa.

Pihallamme kasvaa iso tyrnipensas, jonka seuraksi hankimme ’Rudolf’-hedepensaan edelliskeväänä. Vaikutus oli välitön, ja viime kesänä tyrnin aikaisemmin lähes olematon sato moninkertaistui. Tämän kesän alussa tyrnipensaassa oli raakileita vielä runsaasti, mutta iso osa niistä varisi kuivuuden vuoksi.

Tyrnin lähellä maanpintaa kasvava juuristo muodostaa runsaasti vesoja, jotka kannattaa poistaa, mikäli ei halua kasvin leviävän. Tähän asti leikkauksesta ovat huolehtineen jänikset. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin säästää juurivesat ja siirtää ne keväällä lepotilassa uuteen paikkaan. Jos juurivesan yhteys emokasviin katkaistaan loppukesällä, se saattaa kasvattaa omia juuria vielä ennen talven tuloa.

Helteiden myötä herukka- ja karviaispensaisiin ilmaantui kuivia oksia. Ne aion poistaa vielä näin syksyllä, mutta muuten jätän herukan, karviaisen ja vadelman leikkauksen kevääseen, jotta satoa antaneet versot ehtivät luovuttaa kaikki ravinnevarastonsa juuristolle.

 

Aamu alkoi pihakierroksella

 

Tänään on hyvä päivä lähteä katselukierrokselle omaan puutarhaan. Lähes kaikki lumi on sulanut syvimpiä varjopaikkoja lukuun ottamatta. Miten talvi kohteli kasveja?

Aika usein tulee pihalle lähdettyä lapio ja kottikärryt edellä, päivän tehtävälista mielessä päällimmäisenä. Tunnistan itsessäni tämän ominaisuuden ja siksi pyrin välillä hidastamaan askelia ja käyskentelemään kasveja katsellen.

Ensimmäiseksi silmiini osui marjaomenapensaiden katveessa sinnittelevät ukkolaukan taimet, joiden sipulien päältä multa on syyssateissa huuhtoutunut pois. Vain parilla juurella maahan kiinnittyvät laukat kaipaavat suojakseen multakerroksen tai istutuksen uuteen paikkaan.

Tuoretta persiljaa sormustinkukan syleilyssä.

Yrttimaalla talven yli selviytynyt persilja yllätti iloisesti. Ehkä se oli hyötynyt syksyllä levittämästäni lehtikatteesta ja paksusta lumikerroksesta. 

Tai ehkä persiljan kylkeen lyöttäytynyt sormustinkukka oli pelastanut sen kietomalla kasvin suojaavaan syleilyynsä.

Krookuksen siniset nuput puskevat täyttä päätä läpi lehtikatteen, jonka levitin syksyllä päärynän taimen juurelle. 

Haavan lehtikarikkeen kerrotaan olevan ravinteikasta ja emäksistä, ja koska pihan maaperä on luonnostaan melko hapanta, ajattelin sen tekevän hyvää maalle.

Kasvihuoneen seinustalla pilkistää kasvisilpun alta neidonkielen ja sormustinkukan alkuja. 

Jos kukinta on tänä vuonna yhtä voimallista kuin viime vuonna, luvassa on hyönteisten surinaa koko kesäksi. Tästä kerroin aikaisemmin https://annenallakka.blogspot.com/2021/02/hyonteisettakaisin.html

Omenapuun taimet eivät olleet välttyneet nälkäisten pupujen hampailta. Verkon läpi pilkistävät alaoksat oli purtu poikki kuin saksilla leikaten. 

Laajempi suojus olisi auttanut asiaa. Onneksi runko kuitenkin säilyi vaurioitta, ja puu voi suunnata kasvunsa ylöspäin.

Mitä muuta näin?

Neitoperhosen siipi lojui kukkapenkissä hentokiurunkannusten keskellä. Oliko se viimevuotisen perhosen vai oliko varhainen lentäjä joutunut jo surman suuhun?

Mikä maistuu jäniksille?

Suojasimme puiden ja pensaiden taimet syksyllä edellisten talvien tapaan, mutta hangen kasvaessa verkkojen korkeus ei riittänyt alkuunkaan. Niinpä tamppasimme hankea puiden juurelta ja lapioimme lunta verkkojen ympäriltä.  

Pakkasen kiristyessä jänisten nälkä kasvoi, ja muutama omenapuun taimi menetti verkon ulkopuolelle ulottuvat alaoksansa. Koska paljon oli pelissä, piti ryhtyä hätätoimiin. Lisäverkkoja emme ostaneet, vaan sidoin kuusen havuja omenapuiden runkojen suojaksi. Näin muistan naapurin vanhan pariskunnan suojanneen hedelmäpuitaan 1970-luvulla kotikylässäni. 

Havutus pitää jänikset loitolla.

Hätäpäissäni sidoin jopa sanomalehteä runkosuojuksesta pilkistävän jalavan taimen rungon ympärille. Ei kaunein näky, mutta turvasi yöunet.

Tässä jänisten 10 suosikkia pihaltamme: 

1. omenapuu 2. tyrni  3. karhunvattu  4. vadelma  5. luumupuu 6. pähkinäpensas 7. syreenihortensia  8. kultasade  9. norjanangervo 10. juhannusruusu. 

Viimeisen kahden napsiminen ei haittaa, sillä pensaita täytyy joka tapauksessa leikata. 

Olen oppinut myös, että jänikset käyvät kesällä maistamassa pihaan ilmestynyttä tainta - ehkä silkkaa uteliaisuuttaan, ehkä talven varalle. Merkkinä vierailusta vasta istutetun tyrnin, omenapuun ja jopa korutuomen rungosta repsotti sentin levyinen ja kymmenen sentin pituinen siisti kuoren kaistale.

Osa suojuksista saakin vastedes olla paikoillaan ympäri vuoden. Spiraalimaiset runkosuojat kuitenkin on hyvä poistaa, sillä runko kuumenee auringon paistaessa tummaan muoviin, ja pahimmassa tapauksessa kuori halkeaa.