Kun kukkaniitty valtasi nurmikon

 

Toisinaan luonto ottaa vallan ja kasvit karkaavat omille teilleen tarhurin pyrinnöistä huolimatta. Etsivät aurinkoisia laikkuja ja kylväytyvät sinne, missä on paljasta mullospintaa. Täydelliseen sommitelmaan voi kulua vuosia, kun kasvit hitaasti levittäytyvät ja lisääntyvät. Lopputulos voi kuitenkin olla kauniimpi kuin minkä tarhuri olisi kyennyt laatimaan.

Näin kävi jyrkässä rinnekaistaleessa, jonka rikkonainen nurmikko on vuosien myötä korvautunut kukilla. Aluksi nurmikkoa pyrittiin paikkailemaan, lopulta sen annettiin olla. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun sipulikukat löysivät tiensä aukkopaikkoihin: idänsinililja edellä, posliinikukka ja pystykiurunkannus perässä. Lopulta etelänkevätesikko ripotteli paikalle siemenensä, sen jälkeen akileija karkasi varjoiseksi muuttuneesta kukkapenkistä aurinkoiseen rinteeseen ja jatkoi kukintaa kevätkukkijoiden lakastuttua.

Lopulta kukkiva rinne näytti kiehtovammalta kuin nurmikko, joten aloinkin hoitaa kukkia nurmikon sijaan; kitkin heinät akileijojen ja esikoiden juurelta, saksin käsin jäljellä olevat nurmikkolaikut ja lisäsin muutaman astinkiven paljaaseen kohtaan. 

Nyt meno on villiä ja vallatonta, kun kasvit vaeltavat paikasta toiseen. Rinne ei näytä samanlaiselta kahtena keväänä peräkkäin, sillä kukinta lisääntyy vuosi vuodelta.

Posliinihyasintti on vastustamaton valopilkku

 

Keväiset sipulikukat kilvoittelevat keskenään herkkyydessä, värien hehkussa ja muotojen siroudessa, eikä kauneinta kevätkukkijaa tai lempikukkaa ole helppo nimetä. Mikä sinun suosikkikukkasi on?

Itselleni rakas kevätsipulikukka on posliinihyasintti. Sen hennon vaaleansininen väri ja terälehden tummansininen keskisuoni tuovat mieleen vanhat posliinikupit ja ajan, jolloin vieraille tarjottiin kahvia kauniista kupeista.

Ehkä posliinihyasintti puhuttelee myös siksi, että se oli yksi niistä lajeista, joita ensimmäisessä, 1980-luvulla tilaamassani sipulikukkalähetyksessä oli. Kasvi kukkii edelleen lapsuuskotini eteläseinustalla, missä se on levittäytynyt pieneksi kukkaniityksi.

Posliinihyasintin elinvoimaisuus ja talvenkestävyys ovatkin sen hienoimpia ominaisuuksia. Se nousee maasta kohta lumen sulettua ja kukkii varhaisimpien joukossa. Hohtavanvalkoiset kukat vangitsevat auringon valon valaisten koko puutarhan. 

Aurinkoisena päivänä kukissa kuhisee kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia. Posliinihyasintin avulla pölyttäjät tottuvat käymään puutarhassa varhain keväällä ja palaavat medenhakuun myös marjapensaiden ja hedelmäpuiden kukinta-aikaan. 

Kukinnan loputtua kukkavarret painuvat maahan siementen painosta, jolloin siemenet pääsevät kosketukseen mullan kanssa. Kasvi kylväytyy innokkaasti kukkapenkissä sekä puiden ja pensaiden multavilla alustoilla. Siksi levitänkin keväisin kukkapenkkiin tuoretta kompostia tai turvetta edellisenä kesänä kasvihuonetomaattien kasvualustana palvelleista kasvusäkeistä. 

Tiiviissä nurmikossa kylväytyminen on hidasta, mutta siirtotaimet menestyvät nurmikossakin. Laji on muutenkin liikkuvainen; aina kun kukkapenkin kasveja siirtää, mukaan tulee muutama posliinihyasintin sipuli.

Kasvin tieteellinen nimi Puschkinia scilloides on soinnukas kuin pieni runo. Se ei ole kuitenkaan saanut nimeään runoilija Aleksandr Pushkinin mukaan vaan toisen venäläisen, 1760-1805 eläneen kemistin ja tutkimusmatkailijan Apollos Apollosovic Mussin-Puschkinin, joka keräsi kasveja posliinihyasintin kotiseudulta Keski-Aasiasta.