28 helmikuuta, 2021

Mikä maistuu jäniksille?


Suojasimme puiden ja pensaiden taimet syksyllä edellisten talvien tapaan, mutta hangen kasvaessa verkkojen korkeus ei riittänyt alkuunkaan. Niinpä tamppasimme hankea puiden juurelta ja lapioimme lunta verkkojen ympäriltä.  

Pakkasen kiristyessä jänisten nälkä kasvoi, ja muutama omenapuun taimi menetti verkon ulkopuolelle ulottuvat alaoksansa. Koska paljon oli pelissä, piti ryhtyä hätätoimiin. Lisäverkkoja emme ostaneet, vaan sidoin kuusen havuja omenapuiden runkojen suojaksi. Näin muistan naapurin vanhan pariskunnan suojanneen hedelmäpuitaan 1970-luvulla kotikylässäni. 

Havutus pitää jänikset loitolla.

Hätäpäissäni sidoin jopa sanomalehteä runkosuojuksesta pilkistävän jalavan taimen rungon ympärille. Ei kaunein näky, mutta turvasi yöunet.

Tässä jänisten 10 suosikkia pihaltamme: 

1. omenapuu 2. tyrni  3. karhunvattu  4. vadelma  5. luumupuu 6. pähkinäpensas 7. syreenihortensia  8. kultasade  9. norjanangervo 10. juhannusruusu. 

Viimeisen kahden napsiminen ei haittaa, sillä pensaita täytyy joka tapauksessa leikata. 

Olen oppinut myös, että jänikset käyvät kesällä maistamassa pihaan ilmestynyttä tainta - ehkä silkkaa uteliaisuuttaan, ehkä talven varalle. Merkkinä vierailusta vasta istutetun tyrnin, omenapuun ja jopa korutuomen rungosta repsotti sentin levyinen ja kymmenen sentin pituinen siisti kuoren kaistale.

Osa suojuksista saakin vastedes olla paikoillaan ympäri vuoden. Spiraalimaiset runkosuojat kuitenkin on hyvä poistaa, sillä runko kuumenee auringon paistaessa tummaan muoviin, ja pahimmassa tapauksessa kuori halkeaa.

26 helmikuuta, 2021

Tulkaa hyönteiset takaisin!


Ylen Teema & Fem -kanavalla alkoi keskiviikkona 24.2. Haluamme luonnon takaisin -sarjan ensimmäinen kausi, jossa tanskalainen Hjørringin kunta ja televisiosta tuttu tanskalainen maajussi Frank Erichsen innostavat asukkaita lisäämään uhanalaisten perhosten, villimehiläisten ja kukkakärpästen luontaisia elinympäristöjä. 

Kyytiä saavat niin robottiruohonleikkurit kuin liikenneympyröiden viheriöt, ja tilalle kylvetään keltamaitetta, villiporkkanaa ja muita paikallisia luonnonkasveja. Nähtäväksi jää, miten väki innostuu!

Yksi viime kesän parhaista perhos- ja hyönteismagneeteista pihallamme oli neidonkieli (Echium vulgare), joka kukki kesäkuusta syyskuulle. Kasvi on kaksivuotinen, eli se kasvattaa ensimmäisenä kesänä lehtiruusukkeen ja kukkii toisena kesänä. Siemenet toimitti kotimainen Kukkiva Niitty. 

On jännittävää nähdä, kylväytyykö kasvi paikalleen ja kukkii taas vuoden kuluttua!



Uuteen kasvukauteen


Pakkastalvi taittuu kevääseen ja hanget vajoavat vauhdilla. Alta paljastuvat kartiokuuset, tuijat ja katajat. Jaksavatko lumen painamat oksat nousta? Aurinko sytyttää havuissa vihreän pilkahduksen. Se ilahduttaa samalla tavalla kuin kotioven kranssi, joka on viime kuukaudet tuonut vihreyttä valkeuden keskelle. 

Kranssi sitoo vanhan kasvukauden uuteen ja kantaa läpi vähävaloisten kuukausien. Itselleni se kuvaa jatkuvuutta, paluuta Annen Allakan pariin.

 Leuto, sateinen syksy sai havut ja sammalet vihertämään ja kasvamaan. Ehkä juuri siksi havukranssi on säilynyt tuoreena. Pian se vaihtuu keväiseen, sillä pientareilla pajunkissat kurkistelevat ja uudet ideat kypsyvät mielessä. 

Yleensä suosin muhkeita havukransseja ja lopetan vasta, kun pajupohja on kokonaan vihreä peitossa. Tosin ihastuin, kun näin tyttären tekemiä, vain osin koristeltuja kransseja. Kun pohja on huolellisesti pyöritetty pajunoksista, koristeeksi riittää muutama harkittu tuijanoksa. Opimme toisiltamme koko ajan.

Kun teen kransseja, pyrin löytämään materiaalin koristenauhaa lukuun ottamatta puutarhasta ja omista kaapeista. Lisäksi pyrin kokoamaan kranssin ilman rautalankasidoksia. Se onnistuu, kun pyörittää pajusta tiiviin pohjan ja pistää kuusen tai tuijan oksat tiukkoihin väleihin. Siinä hyvä apuväline on nokkapihdit, jotka keventävät sormiin kohdistuvaa puristusta. Tämän opin pajukurssilla, ja se on säästänyt sormia etenkin pajupalloja tehdessä. 

Kranssi on mukava tervehdys myös korona-aikaan. Marraskuussa kävimme pihakahvilla isovanhempien luona ja veimme tuijakranssin tuliaisina. Koska emme voineet nähdä toisiamme joulun aikaan, oveen ripustettu havukoriste kertoi, että ajattelemme heitä.

Kateviljely kannatti, nyt kokeilen syväpenkkiä

  Kateviljelyn ansiosta saimme kuin saimmekin hyvän sadon, mikä antoi puhtia jatkaa savisen kasvimaan parannusta vielä näin lokakuulla. Olem...