Liljakukon toukat pääsivät yllättämään

Olen poiminut jokaisen näkemäni liljakukon varjoliljan ja kirjopikarililjan lehdiltä, ja luulin jo selvinneeni taistelusta voittajana. Siksi olinkin tyrmistynyt törmätessäni varjoliljan lehdillä köllötteleviin toukkiin pihan nurkkauksessa.

Liljakukon toukat saavat aikaan rumaa jälkeä nakertaessaan lehtiä ja tahratessaan ne ulosteellaan. Itse toukka on oranssinpunainen, pullea otus. Sen väriä ei tosin ole helppo nähdä, koska se on mustan limaisen ulosteen peitossa. Toukka kuoriutuu munasta viikossa, syö ja kasvaa nopeasti. Se asettuu lehtien alapinnalle, minkä vuoksi se ensi alkuun jää helposti huomaamatta. 

Toukat koteloituvat maassa, minkä jälkeen niitä on mahdoton saada kiinni. Siksi olikin pakko ryhtyä torjuntaan. Pyyhkäisin toukat talouspaperilla muovipussiin, minkä jälkeen ei auttanut muu kuin sulkea pussi tiiviisti ja nitistää ällöttävät tuholaiset. Todella inhottavaa. Vastedes tarkistan pihan liljakasvit säännöllisesti, jotta ehdin hävittää liljakukot ennen kuin ne ehtivät munia.

Tästä kirjoitin jo keväällä, mutta silti toukat pääsivät yllättämään.

https://annenallakka.blogspot.com/2021/04/liljakukko-hiipii-puutarhaan-varhain.html

Kasvinsuojelutoimiin ryhdyttyäni leikkasin myös kirsikan versojen kuivuneita kärkiä ja pakkasin ne jäteastiaan. ’Varjomorelli’-lajike on suhteellisen altis versotaudille, joka tartuttaa erityisesti kirsikan versoja kukinnan aikaan. 

Kirsikan versotauti

Nuoret versot kuihtuvat kärjistään ja niiden kukat ja lehdet lakastuvat. Kuolleet osat jäävät rumentamaan puuta, minkä vuoksi olen ottanut tavaksi leikata ne pois. Tautia esiintyy varsinkin sateisina kesinä, jolloin ilmankosteus on korkea. Kuivuneista versoista huolimatta puu tuottaa runsaan sadon.

Liljakukon toukkien ja versotaudin jälkien siistiminen oli loppujen lopuksi helppoa, mutta tämänkesäistä kirvojen massaesiintymistä on jo vaikeampi torjua. Kaikkialla ei kirvoja ole, mutta siellä, minne ne ovat sattuneet laskeutumaan parvina, ne ovat tehneet pahaa jälkeä.

Kirvojen valtaamat versonkärjet voi saksia pois.

Pomologi Anssi Krannilalta sain aikanaan neuvon leikata luumupuulta kirvojen pahiten vioittamat versonkärjet pois, koska kasvi kyllä kasvattaa uudet. Torjunta-aineiden käyttöä hänkin suositteli välttämään kotipihalla.

Iso lumipalloheisi oli viime kesänä täynnä ihania valkoisia kukkapalloja, mutta nyt suuri osa kukinnoista ja lehdistä on ruskettunut. Mutta onneksi kasvi toipuu ja kasvattaa uudet lehdet kesän mittaan. 

Lumipalloheiden kukinta jäi toteutumatta tänä kesänä.

Vuosien varrella olen huomannut, että lumipalloheisi on alttiimpi tuholaisille kuivalla paikalla kasvaessaan. Tuoreessa, multavassa maassa kasvi voi hyvin ja on vastustuskykyisempi. Pahoina kirvavuosina tosin tämäkään ei välttämättä päde.

Suviruusu 'Poppius' peittää taakseen lumipalloheisipensaan.

Onneksi puutarhassa on tällä hetkellä monia muita ihania kukkijoita, kuten suosikkini suviruusu (Rosa ’Poppius’), joka kesästä toiseen kukkii uskollisesti. Sen vaaleanpunainen kukkarunsaus piilottaa taakseen lumipalloheiden kärsineen olemuksen.

Tuholaisten ohella pihalla liikkuu runsaasti hyötyhyönteisiä, kuten kultakuoriainen, kimalaiset ja päivänkorennot, jotka istahtavat sirosti kasvimaan merkkikeppien päähän paistattelemaan auringossa.

Liljakukko hiipii puutarhaan varhain

 Aamulla sähköpostiin saapui Luonnonvarakeskuksen tiedote, jossa kerrotaan Kutsumaton vieras -kampanjasta. Luonnonvarakeskuksen aloitteesta käynnistetty kampanja kannustaa tunnistamaan ja torjumaan haitallisia vieraslajeja kotipuutarhoista ja lähiympäristöstä. Haitalliset vieraslajit ovat rantautuneet Suomeen ihmisen toiminnan mukana, ja ne aiheuttavat luontokatoa karatessaan luontoon.

Osoitteessa vieraslajit.fi on luettelo haitallisista kasvi- ja eläinlajeista. Sitä selatessa vastaan tuli vanha tuttu viholliseni liljakukko, joka ilmestyy kuin tyhjästä heti liljakasvien -  kuten kirjopikari- ja varjoliljan - pilkistäessä maasta. ”Varhainen tarhuri nappaa liljakukon” on lause, jonka paikkansapitävyyden olen oppinut kantapään kautta.

Aikuinen liljakukko on nopea liikkeissään.

Niinpä osaan tarkastaa kasvustot jo varhain: näkyykö lehdissä reikiä, lakanpunaisia kukkoja tai jo ulosteensa peitossa lymyäviä toukkia. 

Tehokkaimmaksi pyydykseksi on osoittautunut tavallinen muoviämpäri. Kun näen liljakukkoja kasvustossa, asetan muoviämpärin kasvin alle ja tavoittelen kädelläni ötököitä. Käden lähestyessä liljakukot tiputtautuvat maahan, mutta putoavatkin alla vaanivaan ämpäriin. Tällä konstilla ihanat varjoliljat ovat saaneet rauhan kukoistaa kesäiltojen mystisesti tuoksuvina kuningattarina.

Toukkavaiheessa tilanne on jo ryöstäytynyt käsistä, ja torjunta on sotkuista. Toukista kerron enemmän kesäkuisessa postauksessani: 

 https://www.blogger.com/blog/post/edit/5970025150006506840/1315721389358524267

Tuoksuvatukka leviää rajusti.

Tänä keväänä joudun antamaan kyytiä myös pellon laidassa rehottavalle tuoksuvatukalle. Kasvi on kaunis kukkiessaan, mutta leviää rajusti. Olen suunnitellut leikkaavani varret alkukesästä lehtien kasvettua täyteen kokoonsa, jolloin pensas menettää kasvuvoimaansa.

Juurten repimisessä maasta tulee olemaan kova työ, joten kasvin hävittämiseen menee varmasti koko kesä. Juurakot kuivatan hyönteisaidassa, jotta ne eivät juurru uudelleen kompostissa. Tästä kerroin aikaisemmassa hyönteishotelli-postauksessani:  https://annenallakka.blogspot.com/2021/02/hyonteishotelli.html