Luonnonkukilla on paikka puutarhassa

 

Rantakukka

Monen puutarhakasvin kukinta on hurahtanut nopeasti ohi ja jäänyt vaatimattomaksi helteisen sään vuoksi, mutta onneksi monet luonnonkukat ovat täydentäneet puutarhan kukintaa omalla loistollaan. Luonnonkukat pulpahtavat esiin sattumanvaraisesti pihan luonnonmukaisilla alueilla ja valtaavat hoitamattomat tienpientareet.

Mataroiden, kaunokkien, peurankellon, päivänkakkaran ja apiloiden muodostama kukkakimara tarjoaa kaunista katsottavaa kylätien laidalla. Tänä kesänä olen tosin tavannut kasvi-ihmisiä, joiden harmitukseksi pientareet oli leikattu heti juhannuksen jälkeen kukkaloiston ollessa vasta nupullaan. Asiaan voi saada parannusta ottamalla asian puheeksi esimerkiksi tiehoitokunnan kokouksessa, jolloin tietä hoitava henkilö varmasti ottaa asian huomioon. 

Kotimaiset luonnonkukat ovat suosittuja Keski-Euroopassa – ainakin niin voi päätellä brittiläisen Puutarhan pelastajat -ohjelman kasvivalinnoista. Keskiviikkoisessa jaksossa rantakukkaa istutettiin rivitalopihaan perustettuun pieneen suopuutarhaan. Kasvi onkin hyvä valinta, sillä se kukkii pitkään ja houkuttelee perhosia ja mehiläisiä kukinnan loppuun saakka. Omalla pihallamme kasvi viihtyy luonnonvaraisena kosteassa painanteessa, johon ilmeisesti valuu sopivasti vettä viereisestä rinteestä.

Yksi mielenkiintoisimmista luonnonkukista pihallamme on lehtopähkämö (Stachys sylvatica), jonka sain aikoinaan luonnonperennataimistoa pitäneiltä opiskelukavereiltani. Luulin kasvin jo kadonneen, kunnes se yllättäen nousi pensaskärhön juurelta. Olen iloinen, että kasvi on tallella ja muistuttaa antajistaan. 

Lehtopähkämö

Lehtopähkämön kukan kauneuden nähdäkseen pitää kumartua kasvin puoleen ja katsoa huulimaisen kukan purppuranpunaiseen hehkuun piirtyvää marmorikuviota. Kasvin lehdistä irtoaa hieraistaessa voimakas tuoksu, jonka kerrotaan toimivan hyttyskarkotteena. Tänä kesänä tälle ominaisuudelle todella olisi ollut käyttöä.

Monet luonnonkasvit ovat mitä parhaita puutarhakasveja. Niiden kukat ovat usein pienet ja sopivat rytmittämään kukkapenkin runsautta. Pionien ja muiden isojen kukkien keskellä niiden muodostama kukkapilvi suo katsojalle toivotun hengähdystauon.

Harakankello

Juhannuksen aikaan huomasimme pellolle ilmestyneen laajan harakankellokasvuston. Ehkä heinän niitto oli tarjonnut myös harakankellon siemenille mahdollisuuden ottaa jalansijaa niityllämme. Tästä innostuneena jatkamme niittoa ja heinän hyödyntämistä kompostissa ja katteena.

Satuin vierailemaan ystäväni puutarhassa juuri kun pihalla vuosia vaalittu kukkaketo oli kauneimmillaan. Hänen neuvonsa niityn hoitoon olivat yksinkertaiset: niittää kasvusto kukinnan jälkeen ja kuljettaa niittojäte pois rehevöittämästä maata. Myös pensaiden lehdet kannattaa haravoida, sillä nekin lisäävät maan ravinteisuutta. Vuosien varrella niityn lajimäärää voi kasvattaa kylvämällä kasvupaikalle sopivien luonnonkukkien siemeniä. 

Niityn ja kedon hoito on todellinen kestävyyslaji, joka palkitsee harrastajansa upealla kukinnalla sekä perhosten ja hyönteisten runsaudella.

Kun kukkaniitty valtasi nurmikon

 

Toisinaan luonto ottaa vallan ja kasvit karkaavat omille teilleen tarhurin pyrinnöistä huolimatta. Etsivät aurinkoisia laikkuja ja kylväytyvät sinne, missä on paljasta mullospintaa. Täydelliseen sommitelmaan voi kulua vuosia, kun kasvit hitaasti levittäytyvät ja lisääntyvät. Lopputulos voi kuitenkin olla kauniimpi kuin minkä tarhuri olisi kyennyt laatimaan.

Näin kävi jyrkässä rinnekaistaleessa, jonka rikkonainen nurmikko on vuosien myötä korvautunut kukilla. Aluksi nurmikkoa pyrittiin paikkailemaan, lopulta sen annettiin olla. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun sipulikukat löysivät tiensä aukkopaikkoihin: idänsinililja edellä, posliinikukka ja pystykiurunkannus perässä. Lopulta etelänkevätesikko ripotteli paikalle siemenensä, sen jälkeen akileija karkasi varjoiseksi muuttuneesta kukkapenkistä aurinkoiseen rinteeseen ja jatkoi kukintaa kevätkukkijoiden lakastuttua.

Lopulta kukkiva rinne näytti kiehtovammalta kuin nurmikko, joten aloinkin hoitaa kukkia nurmikon sijaan; kitkin heinät akileijojen ja esikoiden juurelta, saksin käsin jäljellä olevat nurmikkolaikut ja lisäsin muutaman astinkiven paljaaseen kohtaan. 

Nyt meno on villiä ja vallatonta, kun kasvit vaeltavat paikasta toiseen. Rinne ei näytä samanlaiselta kahtena keväänä peräkkäin, sillä kukinta lisääntyy vuosi vuodelta.