Kiitos sadosta, nyt alkavat syystyöt

Omenat ovat pienikokoisia, mutta puhtaita tuholaisista, mustaherukka puolestaan antoi hyvän sadon. Karhunvatun runsas sato kertoo kasvin nauttineen lämmöstä, mutta tyrnin marjat varisivat kuivuuden vuoksi. Kesän hedelmä- ja marjasato muodostui suureksi tai pieneksi sateen ja kastelun määrästä riippuen.

Kummallinen kesä on takana, ja nyt on aika kiittää sadosta kasvustoja hoitamalla. Annoin marjapensaille ja hedelmäpuille syyslannoitteen jo pari viikkoa sitten, jotta se ehtii vaikuttaa kasvien tuleentumiseen. Sekoitin pintamultaan Biolanin Syksyn PK-lannoitetta. Lannoituksen jälkeen olemme saaneet jo monta runsasta sadetta, jotka edistävät ravinteiden vapautumista.

Ennen lannoitteen levitystä vedin heinäkatteet pois kasvien juurelta. Maa tuntui katteen alla kuohkealta, joten juolavehnän muutamat heinäkerroksen läpi nousseet versot oli helppo kitkeä pois.

Kesän mittaan heinä oli pitkälti maatunut, mikä kertoo lisääntyneestä pieneliötoiminnasta ja maan kosteudesta katteen alla. Katteen oheneminen syksyä kohden on hyvä, sillä paksu heinäkerros saattaa talvella houkutella myyriä.

Muumiotautisia hedelmiä löytyi jonkin verran niin omenalta kuin päärynältäkin kesän kuivuudesta huolimatta. Tuntuu siltä, että muumiotautia esiintyy vuosi vuodelta enemmän. Keräsin kaikki muumiotaudin vioittamat ja muuten pilaantuneet hedelmät sekä maasta että puusta ja panin ne sekajätteeseen. Pilaantuneessa hedelmässä on usein toukan reikä tai muu vioitus, josta muumiotaudinkin leviäminen alkaa.

Pihallamme kasvaa iso tyrnipensas, jonka seuraksi hankimme ’Rudolf’-hedepensaan edelliskeväänä. Vaikutus oli välitön, ja viime kesänä tyrnin aikaisemmin lähes olematon sato moninkertaistui. Tämän kesän alussa tyrnipensaassa oli raakileita vielä runsaasti, mutta iso osa niistä varisi kuivuuden vuoksi.

Tyrnin lähellä maanpintaa kasvava juuristo muodostaa runsaasti vesoja, jotka kannattaa poistaa, mikäli ei halua kasvin leviävän. Tähän asti leikkauksesta ovat huolehtineen jänikset. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin säästää juurivesat ja siirtää ne keväällä lepotilassa uuteen paikkaan. Jos juurivesan yhteys emokasviin katkaistaan loppukesällä, se saattaa kasvattaa omia juuria vielä ennen talven tuloa.

Helteiden myötä herukka- ja karviaispensaisiin ilmaantui kuivia oksia. Ne aion poistaa vielä näin syksyllä, mutta muuten jätän herukan, karviaisen ja vadelman leikkauksen kevääseen, jotta satoa antaneet versot ehtivät luovuttaa kaikki ravinnevarastonsa juuristolle.

 

Maa-artisokka on nyt parhaimmillaan

 

Oikein jännitti painaa talikko maahan ja nähdä, miten uuteen paikkaan istuttamani maa-artisokka on menestynyt. Tulos oli kiitettävä: maasta nousevat maavarsimukulat olivat moninkertaisia verrattuna niihin, jotka vuosi sitten istutin uuteen kasvimaahan. Viileässä maassa kasvi ei vielä ollut ehtinyt kasvattaa ituja, joten hetki oli täydellinen maa-artisokkakeiton tekoon.

Maa-artisokka (Helianthus tuberosus) on kaikin puolin kiitollinen viljeltävä. Se tuottaa runsaimmin satoa multavassa maassa, mutta menestyy myös savimaassa. Vahvajuuristoinen kasvi on mainio maanparantaja. Sen korkea kasvusto tarjoaa tuulensuojaa kasvimaan laidalla vaikkapa avomaantomaatille. Syksyllä kasvia koristavat lämpimänkeltaiset kukat, joiden avautuminen on merkki sadonkorjuun alkamisesta.

Viime syksynä nostin maasta yksinäisen maa-artisokan verson, joka oli kasvanut monihaaraiseksi. Vanhan kompostikasan kylkeen eksynyt artisokkayksilö oli kasvattanut valtaisan määrän mukuloita, jotka kasvoivat ketjumaisina ryppäinä. Kuohkea, ravinteikas kompostimulta oli siivittänyt mukulan ennätyssatoon.

Olen kasvattanut maa-artisokkaa yli kaksikymmentä vuotta eri viljelypalstoilla, ja vain kolme kertaa on tullut takapakkia: kerran vesimyyrät löysivät palstalle tehden tuhoaan. Kylmänä sadekesänä pahkahome ilmaantui tiiviiseen kasvustoon ja lakastutti varsia. Kolmas takaisku oli ennätysluminen talvi, jonka jäljiltä vesi makasi pitkään maa-artisokkaruudussa mädättäen mukulat. Keväällä maasta ei noussut verson versoa, sen sijaan madot olivat möyhineet maan kuohkeaksi. Nämä kolme asiaa ovatkin ainoat ikävät asiat, joita maa-artisokan viljelyssä saattaa kohdata.

Vuoden ensimmäinen maa-artisokkakeitto on kevään kohokohta. Tein sen yksinkertaisella reseptillä: maa-artisokkaa, tilkka kasvislientä, nokare voita, ripaus mustapippuria ja maitoa. Valmiiseen keittoon ripottelin ylivuotista persiljaa, joka jo antaa satoaan. Ruotsalaiskokki Tina Nordström lisää keittoon vielä sitruunanmehua.