03 toukokuuta, 2021

Kun kukkaniitty valtasi nurmikon

 


Toisinaan luonto ottaa vallan ja kasvit karkaavat omille teilleen tarhurin pyrinnöistä huolimatta. Etsivät aurinkoisia laikkuja ja kylväytyvät sinne, missä on paljasta mullospintaa. Täydelliseen sommitelmaan voi kulua vuosia, kun kasvit hitaasti levittäytyvät ja lisääntyvät. Lopputulos voi kuitenkin olla kauniimpi kuin minkä tarhuri olisi kyennyt laatimaan.

Näin kävi jyrkässä rinnekaistaleessa, jonka rikkonainen nurmikko on vuosien myötä korvautunut kukilla. Aluksi nurmikkoa pyrittiin paikkailemaan, lopulta sen annettiin olla. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun sipulikukat löysivät tiensä aukkopaikkoihin: idänsinililja edellä, posliinikukka ja pystykiurunkannus perässä. Lopulta etelänkevätesikko ripotteli paikalle siemenensä, sen jälkeen akileija karkasi varjoiseksi muuttuneesta kukkapenkistä aurinkoiseen rinteeseen ja jatkoi kukintaa kevätkukkijoiden lakastuttua.

Lopulta kukkiva rinne näytti kiehtovammalta kuin nurmikko, joten aloinkin hoitaa kukkia nurmikon sijaan; kitkin heinät akileijojen ja esikoiden juurelta, saksin käsin jäljellä olevat nurmikkolaikut ja lisäsin muutaman astinkiven paljaaseen kohtaan. 

Nyt meno on villiä ja vallatonta, kun kasvit vaeltavat paikasta toiseen. Rinne ei näytä samanlaiselta kahtena keväänä peräkkäin, sillä kukinta lisääntyy vuosi vuodelta.



5 kommenttia:

  1. Kiitos, myös kimalaiset ja perhoset tykkää kukkarinteestä :D

    VastaaPoista
  2. Oi miten ihanaa me olemme suunnitelleet pientä plänttiä jos saisimme onnistumaan samanlaisen rinteen. Luonto on teillä onnistunut ihanasti saa nähdä miten meidän käy kun itse yritämme .

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista ja iloa istutuspuuhiin! Vauhtiin päästyään sipulikukat ja siementävät perennat kylväytyvät kyllä hyvin, kunhan on avointa multapintaa ympärillä.

    VastaaPoista

Kateviljely kannatti, nyt kokeilen syväpenkkiä

  Kateviljelyn ansiosta saimme kuin saimmekin hyvän sadon, mikä antoi puhtia jatkaa savisen kasvimaan parannusta vielä näin lokakuulla. Olem...