16 syyskuuta, 2021

Kesän viime leimahdus

Keväällä keltainen on hallitseva väri puutarhan ja luonnon kukissa, ja sama lämmin leimahdus lopettaa kukkapuutarhan kesän. Pohjoistuuli puhaltaa koleasti, mutta puutarhasta löytyy vielä kukkia syksyiseen kimppuun.

Keltaiset leskenlehdet ja narsissit ovat tervetulleita pitkän talven jälkeen. Kesällä keltaista väriä ei kukkatarhassa monikaan kaipaa, mutta syksyllä kultaiset kukat ovat kuin pieniä lyhtyjä, jotka valaisevat hämärtyviä iltoja.

Kultapallo

Kultapallon (Rudbeckia laciniata) kukka on läheltä katsottuna kuin kaunein kerrannaiskukkainen daalia tai krysanteemi. Ja mikä parasta, sen kukinta on tänäkin kesänä kestänyt jo toista kuukautta.

Itse opin rakastamaan kultapalloa hämärinä syysiltoina, kun katselin sen kukkaloistoa rivitaloasuntomme olohuoneen ikkunasta, nojatuolissa istuen. Istutimme lapsuuskodin pihalta tuodun kultapallon pienen puutarhan perälle, missä se syyskuuhun mennessä usein hujahti yli puolitoistametriseksi. Kasvin tukeminen oli hankalaa, mutta onneksi vierellä kasvava luumupuu ja pensasaita tarjosivat sille tukensa. Kukkavarsien taipuminen ei sisältä katsoen haitannut, päinvastoin. Kaartuvien varsien päässä nuokkuvat kukat olivat kuin kultaisia tähdenlentoja pimenevässä illassa.


Päivänsilmä

Itselleni uudempi tuttavuus on päivänsilmä (Heliopsis helianthoides), joka kukkii elo-syyskuussa. Kasvi näyttää pieneltä kullankeltaiselta auringonkukalta, jonka keskellä on kartiomainen mykerö. Päivänsilmän tieteellisen nimen lajiosio helianthoides kertookin sen muistuttavan auringonkukkaa. Näyttävän olemuksensa lisäksi preerioiden kasvi on helppohoitoinen ja kestävä.

Maa-artisokka

Yllättävän paljon päivänsilmän kukkaa muistuttaa kasvimaalla viihtyvän maa-artisokan (Helianthus tuberosus) kukka. Nostin eilen syksyn ensimmäiset mukulat enkä malttanut olla poimimatta kasvin kukkia maljakkoon, niin upeilta lämpimänkeltaiset kukat näyttivät.

Maa-artisokan kukinta on merkki siitä, että juurissa kehittyvät mukulat alkavat olla riittävän suuria nostettavaksi. Ennen kukintaa mukuloita ei kannata nostaa. Ilokseni olen huomannut, että kasvin kukat kestävät pitkään maljakossa, kunhan muistaa lisätä vettä parin päivän välein. 

Maa-artisokan mukulat

Monen puutarhamme perennan kukinta siirtyi hellekauden vuoksi poikkeuksellisesti elo-syyskuulle. Samasta syystä karpaattienkello ja valkoinen ukonhattu kukkivat syyskuussa. 

Karpaattienkellon (Campanula carpatica) hauras ulkonäkö saattaa hämätä, sillä kasvi on hyvin elinvoimainen ja varsinainen selviytyjä, joka toipuu kuivistakin jaksoista ja pystyy uudistumaan siementämällä.

Karpaattienkello

Hetken jo luulin, että menetimme vanhan maatiaisleimun (Phlox paniculata) kukinnan kokonaan tältä kesältä, mutta iloksemme kasvi intoutui kukintaan sateiden alettua. Leimumme kukka on pirteän vaaleanpunainen, joka näin kukinnan loppuvaiheessa saa violetin sävyjä.

Maatiaisleimu

Parhaat syyskukkijamme ovat kaikki perinneperennoja; kukat eivät ole yhtä isoja ja näyttäviä kuin jalostetummilla lajikkeilla ja varret kasvavat toisinaan turhankin pitkiksi. Ne ovat kuitenkin kestäviä, ja pitkän viljelyhistoriansa aikana ne ovat siirtyneet kukkatarhurilta toiselle. Perinnekasveihin liittyy tarinoita, mikä tekee niistä niin rakastettuja.








25 elokuuta, 2021

Kiitos sadosta, nyt alkavat syystyöt


Omenat ovat pienikokoisia, mutta puhtaita tuholaisista, mustaherukka puolestaan antoi hyvän sadon. Karhunvatun runsas sato kertoo kasvin nauttineen lämmöstä, mutta tyrnin marjat varisivat kuivuuden vuoksi. Kesän hedelmä- ja marjasato muodostui suureksi tai pieneksi sateen ja kastelun määrästä riippuen.

Kummallinen kesä on takana, ja nyt on aika kiittää sadosta kasvustoja hoitamalla. Annoin marjapensaille ja hedelmäpuille syyslannoitteen jo pari viikkoa sitten, jotta se ehtii vaikuttaa kasvien tuleentumiseen. Sekoitin pintamultaan Biolanin Syksyn PK-lannoitetta. Lannoituksen jälkeen olemme saaneet jo monta runsasta sadetta, jotka edistävät ravinteiden vapautumista.


Ennen lannoitteen levitystä vedin heinäkatteet pois kasvien juurelta. Ilokseni maa tuntui katteen alla kuohkealta, joten juolavehnän muutamat heinäkerroksen läpi nousseet versot oli helppo kitkeä pois.

Kesän mittaan heinä oli pitkälti maatunut, mikä kertoo lisääntyneestä pieneliötoiminnasta ja maan kosteudesta katteen alla. Katteen oheneminen syksyä kohden on hyvä, sillä paksu heinäkerros saattaa talvella houkutella myyriä.


Muumiotautisia hedelmiä löytyi jonkin verran niin omenalta kuin päärynältäkin kesän kuivuudesta huolimatta. Tuntuu siltä, että muumiotautia esiintyy vuosi vuodelta enemmän. Keräsin kaikki muumiotaudin vioittamat ja muuten pilaantuneet hedelmät sekä maasta että puusta ja panin ne sekajätteeseen. Pilaantuneessa hedelmässä on usein toukan reikä tai muu vioitus, josta muumiotaudinkin leviäminen alkaa.


Pihallamme kasvaa yksi iso tyrnipensas, jonka seuraksi hankimme ’Rudolf’-hedepensaan edelliskeväänä. Vaikutus oli välitön, ja viime kesänä tyrnin aikaisemmin lähes olematon sato moninkertaistui. Tämän kesän alussa tyrnipensaassa oli raakileita vielä runsaasti, mutta iso osa niistä varisi kuivuuden vuoksi.


Tyrnin lähellä maanpintaa kasvava juuristo muodostaa runsaasti vesoja, jotka kannattaa poistaa, mikäli ei halua kasvin leviävän. Meillä leikkauksesta ovat tähän asti huolehtineen jänikset. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin säästää juurivesat ja siirtää ne keväällä lepotilassa uuteen paikkaan. Jos juurivesan yhteys emokasviin katkaistaan loppukesällä, se saattaa kasvattaa omia juuria vielä ennen talven tuloa.


Helteiden myötä herukka- ja karviaispensaisiin ilmaantui kuivia oksia. Ne aion poistaa vielä näin syksyllä, mutta muuten jätän herukan, karviaisen ja vadelman leikkauksen kevääseen, jotta satoa antaneet versot ehtivät luovuttaa kaikki ravinnevarastonsa juuristolle.



 


18 elokuuta, 2021

Onnistuneita samettikukkakokeiluja

 


En ole ollut kaikkein suurin samettikukan ystävä, mutta tämän kesän jälkeen olen kasvin vannoutunut ihailija. Ajatus vahvistui mielessäni, kun istuin portaalla ja katselin pitkäksi venähtänyttä ryhmäsamettikukkaistutusta, jonka kuparinruskeat kukinnot rönsyilevät vallattomasti joka suuntaan. Näky oli virkistävä, jopa hienostunut, sillä useimmiten ryhmäsamettikukat on totuttu näkemään matalana, jäykkänä rivistönä.

Ostin keväällä pussillisen Bonita-siemensekoitusta, jossa kuvan mukaan oli keltaisen ja punaruskean ryhmäsamettikukan siemeniä. Samettikukan itävyysprosentti on korkea, joten taimia riitti kukkapenkkiin, kasvimaalle ja ruukkuihin. Valtaosa niistä osoittautui punaruskeaksi lajikkeeksi, minkä vuoksi istutuksista tuli melko yksivärisiä.

Ensimmäiset nuput avautuivat juhannuksena, minkä jälkeen kukkaloistoa on riittänyt koko helteisen heinäkuun, eikä merkkiä kukinnan laantumisesta näy, päinvastoin. Jotkut taimista ovat kasvaneet tavallista korkeammiksi, mitä ensin harmittelin. Loppujen lopuksi juuri nämä rentovartiset yksilöt ovat kuitenkin pehmentäneet istutuksen kokonaisvaikutelmaa.

Yhteen ruukkuun kylvin isoköynnöskrassin ’Out of Africa’ -lajikkeen siemeniä ryhmäsamettikukan taimien joukkoon. Kirjavat, osin valkoviiruiset lehdet huojuvat tuulessa ja elävöittävät istutusta. Niiden vaaleat raidat heijastavat valoa tummien kukkien rinnalla.

Varhain keväällä raivasin talon eteläpäädyn heinittyneen kukkapenkin ja istutin toukokuun lopussa aukkopaikkoihin ylimääräiset samettikukan taimet. Alkukesällä mullasta alkoi nousta orvokin taimia, ilmeisesti vuosien takaisen orvokkikasvuston siementämänä. Päätin antaa niiden kasvaa, kunnes näkisin kukan värin ja koon. Moni taimista osoittautui pelto-orvokiksi, jotka kitkin pois, mutta joukossa oli myös sinisiä, sinivalkoisia ja isoja valkoisia kukkia.

Ilmeisesti lämmin kesä joudutti orvokin kehitystä ja sai kukat avautumaan jo heinä-elokuussa. Joka tapauksessa siniset orvokit näyttivät viehättäviltä keltaisen samettikukan rinnalla.

Siemenpussissa on vielä runsaasti siemeniä tulevan kevään kylvöjä varten. Ehkä keltakukkaisen lajikkeen siemenet ovat painuneet pussin pohjalle, ja ensi kesänä pihaamme koristavat aurinkoiset, kirkkaankeltaiset samettikukkaruukut.


11 elokuuta, 2021

Kurpitsa hyötyy kompostista – ja komposti kurpitsasta

 


Helteisenä kurpitsakesänä kurpitsojen ja kompostoinnin liitto toteutui täydellisesti. En loppujen lopuksi ole itsekään varma, kasvatanko kurpitsaa sadon vai sen kompostointia edistävän vaikutuksen vuoksi, mutta väliäkö sillä. Lopputulos oli suotuisa molempien kannalta; kompostointi eteni ja satoakin saatiin.

Jättikurpitsa on puutarhan ilontuoja, jonka kasvun seuraaminen vetää suupielet hymyyn. Istutuksen jälkeen kurpitsan taimi ihmettele hetken, kunnes se alkaa kasvattaa pitkiä versoja ja suuria lehtiä.

Eräänä kauniina päivänä lehtien alta löytyy jyhkeä kurpitsa, joka palkitsee kasvattajansa onnistumisen ilolla.

Menestyäkseen jättikurpitsa vaatii ravinteikkaan kasvupaikan ja runsaasti vettä hedelmien kasvuun. Muuta hoitoa se ei kaipaakaan. Istutin ’Centenaar’-kurpitsan (Cucurbita maxima) taimen vanhan puutarhajätekompostin pohjalle, jonka rohtoraunioyrtti oli vallannut. Kompostin jäljiltä maa oli hyvin ravinteikasta, ja lisäksi toivoin peittävän kurpitsakasvuston tukahduttavan raunioyrtin kasvupyrkimykset. Tästä kerroin keväisessä postauksessani.

 https://annenallakka.blogspot.com/2021/06/kannatti-kylvaa-kasvihuoneeseen.html

Kurpitsa 'Centenaar'

Suojasimme tainta helteeltä peittämällä kasvualustan kauttaaltaan heinällä, joka estää kosteuden haihtumista maasta. Jättikurpitsaa kastelimme vähintään joka toinen päivä, mutta kastelusta huolimatta kuumimmilla helteillä vain yksi hedelmän alku lähti kehittymään, muut näivettyivät. Nyt tuo kurpitsa on jo yhtä iso kuin Mummo Ankan kurpitsapellon kasvatit.

Lämpötilan laskettua ja sateiden alettua kurpitsan kasvu on kiihtynyt entisestään. Samalla versoihin on muodostunut hedelmän alkuja, jotka kasvavat silmissä. Jätän kasvustoon ison kurpitsan lisäksi vain kaksi nuorta hedelmää ja poistan muut, jotta ne ehtivät kehittyä syksyyn mennessä.

Jättikurpitsa korjataan ennen pakkasten tuloa. Oikea korjuuhetki on lähellä, kun hedelmän kanta on kovettunut ja alkaa kuivua.

Jättikurpitsa levittäytyy monen neliön alalle ja kasvattaa suuria varjostavia lehtiä. Niiden alla eivät rikkaruohotkaan jaksa kasvaa. Ilokseni huomasin, että myös rohtoraunioyrtin kasvu tyrehtyi jättikurpitsan peittävien lehtien alla.

Kasvi on siis loistava kesannointikasvi, jonka jälkeen voi kasvattaa jotakin vaativampaa lajia. Tarkoituksenani on perustaa paikalle mansikkamaa, mutta nähtäväksi jää, vaatiiko rohtoraunioyrtin hävittäminen vielä toisen kesän.

Lavakauluskompostin päällä kasvava kesäkurpitsa roikotti helteillä lehtiään, mutta jaksoi kuitenkin tuottaa satoa. Sään viileneminen innosti kasvin runsaaseen kukintaan, mikä ennustaa sadon jatkuvan vielä jonkin aikaa.


Kesäkurpitsan kasvualustana on viime kesänä jätesäkissä näännyttämiäni juolavehnän, vuohenkellon ja muiden ärhäkästi leviävien kasvien juurakoita. Survoin keväällä säkkien sisällön jälkikompostoitumaan lavakaulukseen ja levitin päälle kylvöalustaksi kerroksen viljelyturvetta. Pinnalle levitin vanhan muovisen viljelysäkin, johon jätin aukon kesäkurpitsan kasvua varten.

Aluksi muovin raoista nousi vuohenkellon lehtiä, mutta niiden kasvu tyrehtyi kesäkurpitsan kasvettua täyteen mittaansa. Kurpitsalle annettu kasteluvesi piti kompostimassan sopivan kosteana pieneliöiden hajotustoiminnalle.

Kahtena edellisenä kevään olen saanut lapioida lavakauluksesta rikkaruohotonta kompostimultaa istutusten katteeksi ja kasvimaalle, toivottavasti myös ensi vuonna. Tästä kerroin keväisessä kompostipostauksessani. 

https://annenallakka.blogspot.com/2021/04/ylistyspuhe-kompostille.html

Kurpitsa-kompostiviljely helpottaakin kovasti rikkakasvien hävittämistä ja kaiken lisäksi se on verrattoman hauskaa ja palkitsevaa!



02 elokuuta, 2021

Leppäkertut jälleen liikkeellä

 


Viikonloppuna maa-artisokkakasvuston jokaiseen versonlatvaan oli laskeutunut rykelmä pieniä seitsenpistepirkkoja. Miten ilahduttava näky! Leppäkerttuja on ollut runsaasti koko kesän, mutta nämä yksilöt olivat uutta, tämän kesän sukupolvea.

Kirvojen sanotaan olevan leppäkertuille niin tärkeitä, että ne vaikuttavat jopa niiden koko elonkiertoon. Leppäkertut aloittavat muninnan vasta sitten, kun kirvoja on runsaasti. Siihen mennessä kirvat ovat tosin ehtineet jo tehdä tuhoja puutarhassa. Ensimmäinen kirvahyökkäys jääkin siis tarhurin itsensä hoidettavaksi, mutta loppukesästä leppäkertut saalistavat kirvoja monilukuisina.

Tänä kesänä puutarha on täyttynyt monenlaisista pienistä elävistä: kirvoista, perhosista, kimalaisista, sudenkorennoista, kultakuoriaisista, heinäsirkoista, kimalaiskuoriaisista – ja luteista. Ehkä lämmin kesä on suosinut niiden lisääntymistä. Näin monimuotoisen eliöstön välillä vallinnee tasapaino, jota tarhurin ei pidä järkyttää, vaikka välillä usko luonnonmukaiseen torjuntaan horjuukin.

Aikuinen viherlude ja nuoruusvaihetta elävä nymfi.

Luteisiin törmäsin sanan varsinaisessa merkityksessä herukka-, karviais- ja vadelmasadon kypsyessä. Marja- ja viherlude ovat jokavuotisia tuttavia, joiden ei toivoisi tipahtavan marjaämpäriin. Tänä vuonna itselleni uusi tuttavuus oli pallelude, jonka tunnistaa ruumiin sivuilla levittyvistä leveistä palteista. Sen ravintokasveja ovat muun muassa ruusu ja vadelma, joista se imee kasvunestettä. On pakko tunnustaa, että itku oli lähellä, kun taistelin luteiden kanssa kuivuuden näivettämistä vadelmista.

Pallelude vadelmalla.

Luteen vierailu on pahalta maistuva yllätys marjakorissa, mutta muuten vioitukset ovat harvoin haitallisia. Osa luteista, pallelude mukaan lukien, pyydystää myös muita hyönteisiä. Luteista onkin hyötyä puutarhassa muun muassa kirvojen ja hyttysentoukkien torjunnassa. Tarhurin onkin parasta jättää torjunta-aineet kaupan hyllylle, jotta tasapaino eri hyönteisten välillä säilyisi. Luteiden torjuntaan riittää karkottaminen versoja ravistelemalla tai vesisuihkulla.

Pyjamalude on levittäytynyt niityille ja pihoille 2000-luvun alussa. 1980-luvulla painetussa hyönteiskirjassa lajilla ei vielä ollut suomalaista nimeä, ja sen kerrottiin esiintyvän Etelä-Ruotsissa.

Pihan linnut osallistuvat osaltaan tuholaistorjuntaan. Niitäkin kiinnostaa marjasato, mutta toistaiseksi puihin kiinnittämämme muovinen pelotinnauha - ”huminanauha” - on pitänyt linnut poissa marjapensaista ja hedelmäpuista. Ensimmäisen nauhan sain aikanaan englantilaisen puutarhalehden kylkiäisenä, mutta niitä löytyy myös paikallisista kaupoista.

Puiden väliin pingotettu nauha pelottaa linnut äänellään.

Tuuli saa nauhan ujeltamaan, eli mitä kovempi tuuli, sitä pahempi ääni, jota puun oksalle tai marjapensaan alle istahtanut lintu säikähtää. Pelotevaikutus vaatii tuulta, mutta melko pienikin tuulenvire saa nauhan humisemaan. Huminanauha on linnulle harmiton torjuntakeino, johon lintu ei ihan heti totu, koska ääni kuuluu yllättäen, tuulen nostattamana.

29 heinäkuuta, 2021

Kukkapenkit elpyvät kuivuuden jälkeen


Pitkä kuivuusjakso pisti pihan kukkapenkit todelliseen kuntotestiin. Koska kasteluvettä riitti lähinnä kasvien hengissä pitoon, perennojen menestyminen jäi paljolti kasvualustan multavuuden varaan.

Toukokuun runsaiden sateiden voimin perennat kukoistivat juhannukseen asti, mutta sen jälkeen monen lajin kukinta alkoi hiipua etenkin niissä penkeissä, joiden multakerros on liian ohut. Äärimmäisen kuiva kesä opettikin sen, että jos haluaa kasvattaa tiettyjä perennoja kuivalla mäellämme, on kasvualustaa syvennettävä. Tai sitten pitää tyytyä paremmin kuivuutta kestäviin lajeihin, joita niitäkin on runsaasti.

Auringontähti

Varjon merkitystä ei voi hellekesänä korostaa liikaa. Parhaiten menestyivät kasvit, jotka olivat osan päivästä puiden varjossa. Esimerkiksi runsaslehtinen auringontähti (Telekia speciosa) ei ollut helteestä moksiskaan puolivarjoisella kasvupaikallaan vaan ilahdutti kukinnallaan niin meitä kuin hyönteisiäkin.

Helteen jatkuessa aloimme katsoa puutarhaamme kriittisin silmin ja lopulta poistimme muutamia ”turhia” kasveja vettä kuluttamasta. Lähteä sai niin konnantatar kuin kuistin pielessä rehottava sadunkuusamakin. Jälkimmäinen olikin kasvanut rehevästi pionien ja mustialanruusun kustannuksella. Kun kaivoimme pensaan ylös, näimme, miten se oli ulottanut pitkät juurensa pionien ja ruusupensaan alle. Kuusaman poisto vapautti tilaa vielä yhdelle pionille.

Jättipoimulehti elpyy.

Perennat ovat kaikesta huolimatta melkoisia selviytyjiä, sillä eilispäivän sateen jälkeen pihassa näkyy jo pieniä elpymisen merkkejä. Kun aloin siistiä osin kuivunutta jättipoimulehtikasvustoa, huomasin kuivan ruusukkeen keskellä pilkistävän uusia lehtiä.

Hopeahärkki versoo uutta leikkauksen jälkeen.

Samoin hopeahärkki näyttää työntävän uusia versoja siellä, mistä pari viikkoa sitten leikkasin kuivuuttaan kellastuneet versot pois. Jopa keväällä istutettu, jo menetetyksi luultu etelänkevätesikko näyttää uutta vihreää kuivan ruusukkeen keskeltä.

Esikko on sitkeä selviytyjä.

Kesää on vielä jäljellä, ja saattaa olla, että puutarha puhkeaa uuteen kukoistukseen sään viilettyä. Aionkin leikata perennojen kuihtuneet kasvustot ja tuoda kasvien juurelle kompostimultaa. Nämä toimet toivottavasti auttavat niitä myös valmistautumaan talveen äärimmäisen kesän jälkeen.


27 heinäkuuta, 2021

Tomaatti tykkää lämmöstä

 


Moni puutarhakasvi on ollut kuumuuden keskellä hätää kärsimässä. Kasvihuonetomaatti sen sijaan on silmin nähden nauttinut lämmöstä.

Auringon porottaessa viikosta toiseen kasvihuoneen eteläseinälle toukokuussa ripustamani valkoiset muovisäkit ovat saaneet olla koko kesän paikoillaan. Niiden luoman varjon ansiosta tomaattikasvusto ei ole kärventynyt tai kellastunut helteelläkään.


Kasvihuoneemme sijaitsee aurinkoisessa rinteessä, joka kylpee paisteessa aamuvarhaisesta iltakuuteen. Luonnollisesti varjostavaa kasvillisuutta on kasvihuoneen eteläpuolella toistaiseksi vähän, ja kasvihuoneen kaakkoispuolelle istuttamamme omenapuu ei vielä moneen vuoteen yllä varjostamaan huonetta. 

Viime kesänä neidonkieli kasvoi rehevänä seinustalla, mutta kuivuuden vuoksi sekin jäi nyt matalaksi. https://annenallakka.blogspot.com/2021/02/hyonteisettakaisin.html

Tänä kesänä puiden merkitys kasvien ja kasvihuoneiden varjostajana on korostunut entisestään. Varjo auttaa laskemaan lämpötilaa keskikesän kuumina päivinä. Varhain keväällä ja syksyllä puun ollessa lehdetön kasvien tarvitsema valo pääsee suoraan kasvihuoneeseen.

Tomaatti kaipaa valoa, mutta liika on liikaa sillekin.

Kirsikkatomaattimme kasvavat Biolanin kasvusäkeissä, joiden multatilan vedensidontakyky joutui kovaan testiin helteillä. Säkkikasvatuksessa kaikki kasteluvesi päätyy kasvin käyttöön toisin kuin maapohjaviljelyssä. Tomaatin istutuksesta kerroin aikaisemmassa postauksessani:   https://annenallakka.blogspot.com/2021/05/kasvihuone-tayttyy-taimi-ikkuna-tyhjenee.html

Säkkiviljely oli siis hyvä vaihtoehto tänä kesänä, kun jouduimme rajoittamaan kastelua veden niukkuuden vuoksi. Vaikka kussakin säkissä kasvoi kolme tomaatin tainta, riitti säkin kasteluun puolisen kannullista vettä päivässä kuumimmallakin helteellä.

Latvamätä johtuu kastelun niukkuudesta.

Parvekelaatikkoon istuttamani avomaantomaattien hedelmät eivät sen sijaan näyttäneet yhtä kauniilta kuin kirsikkatomaatin sato. Ensimmäiset kypsyvät tomaatit menivät suoraan kompostiin, sillä niihin iski latvamätä, joka ilmenee tummina, kuivina laikkuina hedelmän kärjissä. Latvamätä johtuu liian niukasta ja epätasaisesta kastelusta. Ilmeisesti parvekelaatikon multatila oli liian pieni ja taimet kärsivät vedenpuutteesta kastelujen välillä.

Loppuviikosta sään ennustetaan viilenevän, mikä vaikuttaa myös tomaatin hoitoon. Viikonloppuna aion katkaista tomaattien latvat, jotta nyt kehittymässä olevat tomaatinalut ehtivät kypsyä. 

Sivuversot eli varkaat vievät voimaa raakileilta.

Myös lehtihankoihin ilmestyvien sivuversojen eli varkaiden poistoa on syytä jatkaa, jotta niiden kasvu ei hidasta sadon kehitystä. Viimeisten kukkien pölytyksestä on syytä huolehtia kukkaterttuja ravistamalla, sillä viileinä päivinä pölyttäjien on vaikea päästä kasvihuoneeseen, jos ovi on kiinni.





15 heinäkuuta, 2021

Luonnonkukilla on paikka puutarhassa

 

Monen puutarhakasvin kukinta on hurahtanut nopeasti ohi ja jäänyt vaatimattomaksi helteisen sään vuoksi, mutta onneksi monet luonnonkukat ovat täydentäneet puutarhan kukintaa omalla loistollaan. Luonnonkukat pulpahtavat esiin sattumanvaraisesti pihan luonnonmukaisilla alueilla ja valtaavat hoitamattomat tienpientareet.

Mataroiden, kaunokkien, peurankellon, päivänkakkaran ja apiloiden muodostama kukkakimara tarjoaa kaunista katsottavaa kylätien laidalla. Tänä kesänä olen tosin tavannut kasvi-ihmisiä, joiden harmitukseksi pientareet oli leikattu heti juhannuksen jälkeen kukkaloiston ollessa vasta nupullaan. Asiaan voi saada parannusta ottamalla asian puheeksi esimerkiksi tiehoitokunnan kokouksessa, jolloin tietä hoitava henkilö varmasti ottaa asian huomioon. Tällä tavoin oman kylätiemme kukkaloiston kerrotaan säästyneen jo ennen kuin asetuimme nykyiseen kotiimme.

Rantakukka

Kotimaiset luonnonkukat ovat suosittuja Keski-Euroopassa – ainakin niin voi päätellä brittiläisen Puutarhan pelastajat -ohjelman kasvivalinnoista. Keskiviikkoisessa jaksossa rantakukkaa istutettiin rivitalopihaan perustettuun pieneen suopuutarhaan. Kasvi onkin hyvä valinta, sillä se kukkii pitkään ja houkuttelee perhosia ja mehiläisiä kukinnan loppuun saakka. Omalla pihallamme kasvi viihtyy luonnonvaraisena kosteassa painanteessa, johon ilmeisesti valuu sopivasti vettä viereisestä rinteestä.

Yksi mielenkiintoisimmista luonnonkukista pihallamme on lehtopähkämö (Stachys sylvatica), jonka sain aikoinaan luonnonperennataimistoa pitäneiltä opiskelukavereiltani. Luulin kasvin jo kadonneen, kunnes se yllättäen nousi pensaskärhön juurelta. Olen iloinen, että kasvi on tallella ja muistuttaa antajistaan. 

Lehtopähkämö


Lehtopähkämön kukan kauneuden nähdäkseen pitää kumartua kasvin puoleen ja katsoa huulimaisen kukan purppuranpunaiseen hehkuun piirtyvää marmorikuviota. Kasvin lehdistä irtoaa hieraistaessa voimakas tuoksu, jonka kerrotaan toimivan hyttyskarkotteena. Tänä kesänä tälle ominaisuudelle todella olisi ollut käyttöä.

Monet luonnonkasvit ovat mitä parhaita puutarhakasveja. Niiden kukat ovat usein pienet ja sopivat rytmittämään kukkapenkin runsautta. Pionien ja muiden isojen kukkien keskellä niiden muodostama kukkapilvi suo katsojalle toivotun hengähdystauon.

Harakankello

Juhannuksen aikaan huomasimme tonttimme alapellolle ilmestyneen laajan harakankellokasvuston. Ehkä heinän niitto oli tarjonnut myös harakankellon siemenille mahdollisuuden ottaa jalansijaa niityllämme. Tästä innostuneena jatkamme niittoa ja heinän hyödyntämistä kompostissa ja katteena.

Satuin vierailemaan ystäväni puutarhassa juuri kun pihalla vuosia vaalittu kukkaketo oli kauneimmillaan. Hänen neuvonsa niityn hoitoon olivat yksinkertaiset: niittää kasvusto kukinnan jälkeen ja kuljettaa niittojäte pois rehevöittämästä maata. Myös pensaiden lehdet kannattaa haravoida, sillä nekin lisäävät maan ravinteisuutta. Vuosien varrella niityn lajimäärää voi kasvattaa kylvämällä kasvupaikalle sopivien luonnonkukkien siemeniä. 

Niityn ja kedon hoito on todellinen kestävyyslaji, joka palkitsee harrastajansa upealla kukinnalla sekä perhosten ja hyönteisten runsaudella.

12 heinäkuuta, 2021

Kateviljely on hellekesän pelastus

 


Koko kesän olen kasannut tuoretta eloperäistä ainesta katteeksi kasvimaan riviväleihin ja viljelypenkkien laidoille: rikkaruohoja, heinää sekä kaikkea mahdollista leikkuutähdettä kukkapenkeistä. Viikonloppuna levittelin mustissa muovisäkeissä mädättymässä olleet ongelmarikkaruohojen jäänteet riviväleihin. Niiden kasvuunlähdöstä ei tällä helteellä ole pelkoa, sillä aurinkoisella kasvimaalla kaikki katteeksi levitettävä aines kuivuu - tai palaa - rapeaksi vuorokaudessa. 

Kasvimaamme kärsi keväällä märkyydestä, ja kun lopulta sain valkosipulit ja sipulit istutettua, alkoi vähäsateinen kausi, joka tontillamme jatkuu edelleen. Valkosipulit ovat kuitenkin lähteneet yllättävän hyvin kasvuun, vaikka pääsin myöhään liikkeelle.

Katetta todella tarvitaan, sillä edellisestä sadepäivästä on kulunut jo kuukausi. Kaiken lisäksi vedentulo on ehtynyt monena iltana, vaikka vesijohtoverkoston piirissä asummekin. Vettä riittää kasteluun todella vähän. Otankin talteen ja kiikutan kasvimaalle kaiken sen veden, joka ennen tuli juoksutettua viemäriin esimerkiksi salaattia huuhtoessa.

Ryvässipuli

Katteeksi levitetty eloperäinen kerros olisi hyvä kastella kokonaan, jotta se hajoaisi nopeammin. Meillä kasteluvettä on kuitenkin riittänyt vain rivien kohdalle. Katteen alla maa on kaikesta huolimatta säilynyt kosteana, sillä eloperäinen aines varjostaa kasvualustaa ja estää veden haihtumista. Kohopenkin laitarivit näyttävät tosin jäävän hieman matalimmiksi kuin keskimmäiset kaksi riviä. 

Näyttää siltä, että savimaan tiivistymisen vuoksi oli oikea ratkaisu istuttaa valkosipulin kynnet matalaan vakoon kompostikerrokseen ja kasata katetta kasvuston ympärille. Valkosipuli lähti nopeaan kasvuun, kun kynsien ei tarvinnut yrittää juurtua tiiviissä, vähähappisessa maassa.

Valkosipuli

Istutuksesta kerroin tässä aikaisemmassa postauksessani.

 https://annenallakka.blogspot.com/2021/05/kateviljely-alkaa-suurin-odotuksin.html

Ehkä virkeään kasvuun on syynä myös uusi, luomuviljelty valkosipulikanta, jonka saimme tyttäreltämme. Lehdet ovat kauttaaltaan vihreät, eikä niiden kärjissä näy vielä kuivumisen merkkejä. Lisäysmateriaalin vaihtaminen lieneekin aika ajoin paikallaan.

Muistan, miten Isoäidin Kasvit -siemenliikkeen perustaja Tuovi Miettinen aikanaan ylisti ruohokatetta ja kertoi kasvien sen suojissa selviävän isommitta kasteluitta myös poutajaksoista. Etenkin tänä kesänä kateviljely on osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä se on pelastanut kuivuuden kourissa sinnittelevän kasvimaamme. Myös jättikurpitsa on jaksanut kasvaa helteessä paksun heinäpeitteen suojatessa kasvualustaa.

Punasipulin ja ryvässipulin katteena on sekalainen valikoima heinää, ruohosilppua, perennojen varsia ja mädätettyä juolavehnää.

Ehkä kateviljely on ratkaisu viljelymaan kunnon ylläpitoon silloin, kun talviset vesisateet tiivistävät maata ja hellekesät yleistyvät. Joka tapauksessa on jännittävää nähdä, millaisen sadon kasvimaamme antaa syksyllä kuivan hellekesän jälkeen.

Kesän viime leimahdus

Keväällä keltainen on hallitseva väri puutarhan ja luonnon kukissa, ja sama lämmin leimahdus lopettaa kukkapuutarhan kesän. Pohjoistuuli p...