Koko kesän olen kasannut tuoretta eloperäistä ainesta katteeksi kasvimaan riviväleihin ja viljelypenkkien laidoille: rikkaruohoja, heinää sekä kaikkea mahdollista leikkuutähdettä kukkapenkeistä. Viikonloppuna levittelin mustissa muovisäkeissä mädättymässä olleet ongelmarikkaruohojen jäänteet riviväleihin. Niiden kasvuunlähdöstä ei tällä helteellä ole pelkoa, sillä aurinkoisella kasvimaalla kaikki katteeksi levitettävä aines kuivuu - tai palaa - rapeaksi vuorokaudessa.
Kasvimaamme kärsi keväällä märkyydestä, ja kun lopulta sain valkosipulit ja sipulit istutettua, alkoi vähäsateinen kausi, joka tontillamme jatkuu edelleen. Valkosipulit ovat kuitenkin lähteneet yllättävän hyvin kasvuun, vaikka pääsin myöhään liikkeelle.
Katetta todella tarvitaan, sillä edellisestä sadepäivästä on
kulunut jo kuukausi. Kaiken lisäksi vedentulo on ehtynyt monena iltana, vaikka
vesijohtoverkoston piirissä asummekin. Vettä riittää kasteluun todella vähän.
Otankin talteen ja kiikutan kasvimaalle kaiken sen veden, joka ennen tuli
juoksutettua viemäriin esimerkiksi salaattia huuhtoessa.
 |
| Ryvässipuli |
Katteeksi levitetty eloperäinen kerros olisi hyvä kastella kokonaan, jotta se hajoaisi nopeammin. Meillä kasteluvettä on kuitenkin riittänyt vain rivien kohdalle. Katteen alla maa on kaikesta huolimatta säilynyt kosteana, sillä eloperäinen aines varjostaa kasvualustaa ja estää veden haihtumista. Kohopenkin laitarivit näyttävät tosin jäävän hieman matalimmiksi kuin keskimmäiset kaksi riviä.
Näyttää siltä, että savimaan tiivistymisen vuoksi oli oikea ratkaisu
istuttaa valkosipulin kynnet matalaan vakoon kompostikerrokseen ja kasata katetta
kasvuston ympärille. Valkosipuli lähti nopeaan kasvuun, kun kynsien ei
tarvinnut yrittää juurtua tiiviissä, vähähappisessa maassa.
 |
| Valkosipuli |
Istutuksesta kerroin tässä aikaisemmassa postauksessani.
https://annenallakka.blogspot.com/2021/05/kateviljely-alkaa-suurin-odotuksin.html
Ehkä virkeään kasvuun on syynä myös uusi, luomuviljelty
valkosipulikanta. Lehdet ovat kauttaaltaan vihreät,
eikä niiden kärjissä näy vielä kuivumisen merkkejä. Lisäysmateriaalin vaihtaminen
lieneekin aika ajoin paikallaan.
Muistan, miten Isoäidin Kasvit -siemenliikkeen perustaja
Tuovi Miettinen aikanaan ylisti ruohokatetta ja kertoi kasvien sen suojissa
selviävän isommitta kasteluitta myös poutajaksoista. Etenkin tänä kesänä kateviljely
on osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä se on pelastanut kuivuuden kourissa sinnittelevän kasvimaamme. Myös jättikurpitsa on jaksanut kasvaa
helteessä paksun heinäpeitteen suojatessa kasvualustaa.
 |
| Punasipulin ja ryvässipulin katteena on sekalainen valikoima heinää, ruohosilppua, perennojen varsia ja mädätettyä juolavehnää. |
Ehkä kateviljely on ratkaisu viljelymaan kunnon ylläpitoon
silloin, kun talviset vesisateet tiivistävät maata ja hellekesät yleistyvät.
Joka tapauksessa on jännittävää nähdä, millaisen sadon kasvimaamme antaa
syksyllä kuivan hellekesän jälkeen.
