Leppäkertut jälleen liikkeellä

 

Viikonloppuna maa-artisokkakasvuston jokaiseen versonlatvaan oli laskeutunut rykelmä pieniä seitsenpistepirkkoja. Miten ilahduttava näky! Leppäkerttuja on ollut runsaasti koko kesän, mutta nämä yksilöt olivat uutta, tämän kesän sukupolvea.

Kirvojen sanotaan olevan leppäkertuille niin tärkeitä, että ne vaikuttavat jopa niiden koko elonkiertoon. Leppäkertut aloittavat muninnan vasta sitten, kun kirvoja on runsaasti. Siihen mennessä kirvat ovat tosin ehtineet jo tehdä tuhoja puutarhassa. Ensimmäinen kirvahyökkäys jääkin siis tarhurin itsensä hoidettavaksi, mutta loppukesästä leppäkertut saalistavat kirvoja monilukuisina.

Tänä kesänä puutarha on täyttynyt monenlaisista pienistä elävistä: kirvoista, perhosista, kimalaisista, sudenkorennoista, kultakuoriaisista, heinäsirkoista, kimalaiskuoriaisista – ja luteista. Ehkä lämmin kesä on suosinut niiden lisääntymistä. Näin monimuotoisen eliöstön välillä vallinnee tasapaino, jota tarhurin ei pidä järkyttää, vaikka välillä usko luonnonmukaiseen torjuntaan horjuukin.

Aikuinen viherlude ja nuoruusvaihetta elävä nymfi.

Luteisiin törmäsin sanan varsinaisessa merkityksessä herukka-, karviais- ja vadelmasadon kypsyessä. Marja- ja viherlude ovat jokavuotisia tuttavia, joiden ei toivoisi tipahtavan marjaämpäriin. Tänä vuonna itselleni uusi tuttavuus oli pallelude, jonka tunnistaa ruumiin sivuilla levittyvistä leveistä palteista. Sen ravintokasveja ovat muun muassa ruusu ja vadelma, joista se imee kasvunestettä. On pakko tunnustaa, että itku oli lähellä, kun taistelin luteiden kanssa kuivuuden näivettämistä vadelmista.

Pallelude vadelmalla.

Luteen vierailu on pahalta maistuva yllätys marjakorissa, mutta muuten vioitukset ovat harvoin haitallisia. Osa luteista, pallelude mukaan lukien, pyydystää myös muita hyönteisiä. Luteista onkin hyötyä puutarhassa muun muassa kirvojen ja hyttysentoukkien torjunnassa. Tarhurin onkin parasta jättää torjunta-aineet kaupan hyllylle, jotta tasapaino eri hyönteisten välillä säilyisi. Luteiden torjuntaan riittää karkottaminen versoja ravistelemalla tai vesisuihkulla.

Pyjamalude on levittäytynyt niityille ja pihoille 2000-luvun alussa. 1980-luvulla painetussa hyönteiskirjassa lajilla ei vielä ollut suomalaista nimeä, ja sen kerrottiin esiintyvän Etelä-Ruotsissa.

Pikkulinnut osallistuvat osaltaan tuholaistorjuntaan. Niitäkin kiinnostaa marjasato, mutta toistaiseksi  muovinen pelotinnauha - ”huminanauha” - on pitänyt linnut poissa marjapensaista ja hedelmäpuista. Ensimmäisen nauhan sain aikanaan englantilaisen puutarhalehden kylkiäisenä, mutta niitä löytyy myös paikallisista kaupoista.

Puiden väliin pingotettu nauha pelottaa linnut äänellään.

Tuuli saa nauhan ujeltamaan, eli mitä kovempi tuuli, sitä pahempi ääni, jota puun oksalle tai marjapensaan alle istahtanut lintu säikähtää. Pelotevaikutus vaatii tuulta, mutta melko pienikin tuulenvire saa nauhan humisemaan. Huminanauha on linnulle harmiton torjuntakeino, johon lintu ei ihan heti totu, koska ääni kuuluu yllättäen, tuulen nostattamana.

Mansikat linnuilta piiloon

 

Mansikan rönsyt jäivät viime syksynä leikkaamatta, ja niinpä tänä keväänä maasta nousi paljon pieniä mansikantaimia. Leikkasin jo osittain juurtuneet rönsytaimet irti emotaimistaan varhain toukokuussa ja istutin ne omaksi pieneksi mansikkamaakseen vanhan kompostikasan paikalle.  

Tämänkeväinen rönsytaimi.

Istutuksen jälkeen saimme parikin runsasta sadetta, joten pienet taimet juurtuivat niin hyvin, että nyt niissä on jo raakileita. 

Aikaisemmista kesistä viisastuneena päätin rakentaa mansikkamaan suojaksi harsotunnelin, jonka alle rastaat eivät pääse herkuttelemaan. Ne kun nokkivat marjat harson läpi, jos harso on asetettu suoraan kasvuston päälle. Rastasverkkoja puolestaan en halua käyttää, koska linnut saattavat jäädä kiinni niihin.

Pyrimme tekemään kasvien tukirakenteita itse mahdollisimman paljon, ja niinpä taivuttelen nuorista pajun ja pihlajan versoista tukia pihan kukille. Leikkasin keväällä terijoensalavan pitkiä versoja ja taivutin ne kaarevaan asentoon halkolavan rakoihin kuivumaan. 

Viime viikolla otin esiin versot, jotka olivatkin kuivuneet tukeviksi kaariksi. Käytin osan niistä mansikkatunneliin, osan perennojen tuentaan. Toki tarkoitukseen voi käyttää vaikkapa tuoreita pihlajanversoja. 

Painelin kaaret mansikkamaahan ja levitin kasvuharson niiden päälle, sillä ensimmäiset marjat punertavat jo. Harson helmojen painoksi asettelin kivet, jotta tuuli ei kisko harsoa irti. 

Kastelun ja poiminnan ajaksi harso on siirrettävä sivuun, mutta se on pieni vaiva, kunhan marjat säästyvät omiin suihin!