31 toukokuuta, 2021

Kateviljely alkaa suurin odotuksin

 


Kylvötöiden alkaessa kävi pian selväksi, että lämmin syksy sateineen ei tehnyt hyvää kasvimaallemme. Savi kaipaa routaa, joka murentaa sen rakennetta. Menneinä syksyinä on kuitenkin ollut tarjolla lämpöasteita ja runsaasti vesisadetta, joka tiivistää maata entisestään.

Savimaa on ravinteikas maalaji, ja olen nähnyt, että silloin kun kaikki onnistuu, valkosipulit ja porkkanat hakevat koossa ja laadussa vertaistaan. Liiallinen märkyys on kuitenkin myrkkyä savimaalle, joka märkänä muuttuu tiiviiksi ja vaikeasti muokattavaksi. Ojituksesta pitää siis huolehtia.

Viime syksynä päätin aloittaa kateviljelyn kasvimaan parantamiseksi. Sadonkorjuun ja syysmuokkauksen jälkeen levitin maalle kerroksen haavan lehtiä, niiden kun kerrotaan emäksisinä tekevän hyvää maalle. Lehtien päälle levitin heinää, jota niitimme ympäröivältä pellolta.

Talven aikana lehdet olivat hajonneet, samoin valtaosa heinästä.


Kun toukokuun puolivälissa aloitin kasvimaan kevättyöt, vedin katteen sivuun haravalla. Lehdet olivat lähes kokonaan hävinneet ja heinääkin oli jäljellä vain murto-osa.

Kateviljely ei ole mikään uusi asia, sillä siitä ovat kateviljelyn pioneerit Hannele Vainio, Ulla Lehtonen sekä Tuovi ja Veijo Miettinen kirjoittaneet jo 1990-luvulla. Katteen tarkoitus on tuoda maan pieneliöiden ulottuville eloperäistä ainesta, jota hajottaessaan ne muokkaavat maata ja parantavat sen mururakennetta. Tavoitteena on, että maata ei enää syksyisin käännetä, ja keväällä muokkaukseksi riittää monivuotisten rikkakasvien irrotus talikolla.

 


Valkosipulipenkkiä muokatessani kasvimaa tuntui niin tiiviiltä ja kostealta, että päätin istuttaa valkosipulin kynnet tavallista matalampaan. Kesän mittaan voin lisätä kasvimassaa kasvualustan pinnalle, jolloin siitä vähitellen muodostuu multava kerros.

Tein lapiolla matalan vaon kasvupenkkiin ja pistelin valkosipulin kynnet uraan. Täytin vaon kompostimullalla, joka on ravinteikasta ja ilmavaa, ja tasoittelin ympäröivän maan. 

Ajattelin, että versojen on helpompi nousta valoon kompostikerroksen läpi, sen sijaan että ne joutuisivat kiertelemään savikokkareita.

Kateviljelijä luottaa siihen, että maa saa eloperäisestä aineksesta kaiken tarvitsemansa. Sen tähden on huolehdittava, että katetta on aina tarpeeksi. Mitä enemmän eri aineksia sekoitetaan keskenään, sen parempi: ruohosilppua, heinää, olkea, lehtiä ja rikkaruohoja.”

Näin kirjoitetaan rakkaimmassa puutarhakirjassani ruotsalaisessa Unelmien kotipuutarhassa, jonka päätoimittaja on Karin Berglund. Suomeksi sen on toimittanut Hannele Vainio.

Keräsin siis valkosipulipenkin pinnalle hienoa ruohosilppua, jonka päälle haravoin vastaniitettyä heinää koiranputkilisäyksineen.

 Sateinen ja viileä toukokuu on saanut aikaan ainakin sen, että katemateriaalia riittää, kun kaikki kasvit rehottavat yltäkylläisen runsaina!

2 kommenttia:

  1. Hienon näköinen on tämä petisi vihreine peittoineen. Minulla on iso olkirulla 200 kg siitä riittää katetta. Valkosipulit ei onnistu minulla millään pidin nyt välivuoden niiden yrityksessä.

    VastaaPoista
  2. Upea määrä olkea sinulla :) Usein katemateriaali tahtoo loppua kesken, mutta tänä keväänä ruoho on kasvanut kovaa tahtia.

    VastaaPoista

Kateviljely kannatti, nyt kokeilen syväpenkkiä

  Kateviljelyn ansiosta saimme kuin saimmekin hyvän sadon, mikä antoi puhtia jatkaa savisen kasvimaan parannusta vielä näin lokakuulla. Olem...