Vielä ehtii kerätä pajua

 Pajunkissat koristavat pajukoita jo monin paikoin, ja tuota pikaa myös lehtisilmut alkavat turvota. Nyt onkin viimeiset ajat kerätä pajua punontaan. 

Pajut ovat tärkeitä ravinnonlähteitä varhaisille hyönteisille, ja lisäksi pensaat pehmentävät maisemaa. Versoja voi kuitenkin kerätä, kunhan jättää osan pensaasta kasvamaan. Pajun keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten toisen maalta kerättäessä tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Itse olen käyttänyt pajua puutarhan rakenteisiin: kompostikehikkoon, pionien tueksi ja kaariksi kannattelemaan kasvuharsoa taimien yllä. 

Mieluisin ja myös rakkain pajutyöni on ollut iso pajusydän, jonka tein tilaustyönä heinäkuisia häitään viettävälle parille kolme vuotta sitten. 

Pingotin työn puutapeilla terassilaudoitukseen.

Valitsin sydämen rungoksi pisimmät löytämäni versot ja taivutin ne varovasti sydämen muotoon. Sidoin versot ylä- ja alakärjestään nipuksi rautalangalla, muutoin en käyttänyt työssä rautalankaa. Asetin työn vaakatasoon verannalle, jonka laudoituksen väliin asetetuilla puutikuilla jännitin sydämen muotoonsa. Sitten aloin punoa lyhyempiä versoja pitkien lomaan. 

Kun versoja oli sopivasti, pyöritin matonkudetta sydämen ympäri, jotta versot kuivuessaan taipuisivat haluamaani muotoon. Jätin sydämen "venytykseen" useammaksi viikoksi, minkä jälkeen kiristin rautalangat uudelleen, koska versot kutistuvat kuivuessaan. 

Rautalankakiinnityksen peitoksi sidoin pellavanarua.

Häiden alla irrotin matonkuteen ja peitin rautalangasidokset pellavanarulla. Koristeekseen sydän sai ruusuja ja harsokukkaa, samoja, joita juhlien kattauksessakin oli. Juhlan jälkeen suuri sydän jäi nuorelleparille muistoksi heidän rakkauden täyteisestä päivästään.