Oikein jännitti painaa talikko maahan ja nähdä, miten uuteen
paikkaan istuttamani maa-artisokka on menestynyt. Tulos oli kiitettävä:
maasta nousevat maavarsimukulat olivat moninkertaisia verrattuna niihin, jotka
vuosi sitten istutin uuteen kasvimaahan. Viileässä maassa kasvi ei vielä ollut
ehtinyt kasvattaa ituja, joten hetki oli täydellinen maa-artisokkakeiton
tekoon.
Maa-artisokka (Helianthus tuberosus) on kaikin puolin
kiitollinen viljeltävä. Se tuottaa runsaimmin satoa multavassa maassa, mutta
menestyy myös savimaassa. Vahvajuuristoinen kasvi on mainio maanparantaja.
Sen korkea kasvusto tarjoaa tuulensuojaa kasvimaan laidalla vaikkapa
avomaantomaatille. Syksyllä kasvia koristavat lämpimänkeltaiset kukat, joiden
avautuminen on merkki sadonkorjuun alkamisesta.
Viime syksynä nostin maasta yksinäisen maa-artisokan verson,
joka oli kasvanut monihaaraiseksi. Vanhan kompostikasan kylkeen eksynyt
artisokkayksilö oli kasvattanut valtaisan määrän mukuloita, jotka kasvoivat ketjumaisina ryppäinä. Kuohkea, ravinteikas kompostimulta oli siivittänyt
mukulan ennätyssatoon.
Olen kasvattanut maa-artisokkaa yli kaksikymmentä vuotta eri viljelypalstoilla, ja vain kolme kertaa on tullut takapakkia: kerran vesimyyrät löysivät palstalle tehden tuhoaan. Kylmänä sadekesänä pahkahome ilmaantui tiiviiseen kasvustoon ja lakastutti varsia. Kolmas takaisku oli ennätysluminen talvi, jonka jäljiltä vesi makasi pitkään maa-artisokkaruudussa mädättäen mukulat. Keväällä maasta ei noussut verson versoa, sen sijaan madot olivat möyhineet maan kuohkeaksi. Nämä kolme asiaa ovatkin ainoat ikävät asiat, joita maa-artisokan viljelyssä saattaa kohdata.
Vuoden ensimmäinen maa-artisokkakeitto on kevään kohokohta. Tein
sen yksinkertaisella reseptillä: maa-artisokkaa, tilkka kasvislientä, nokare
voita, ripaus mustapippuria ja maitoa. Valmiiseen keittoon ripottelin ylivuotista
persiljaa, joka jo antaa satoaan. Ruotsalaiskokki
Tina Nordström lisää keittoon vielä sitruunanmehua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti