Haaveilen tuoksuvasta hajuhernekimarasta

 

Tänä keväänä päätin kylvää hajuherneen siemenet suoraan piharuukkuun ja jätin kylvöksen itämään kasvihuoneeseen. Aikaisemmat esikasvatusyritykseni keittiön ikkunalla ovat tuottaneet honteloita taimia, jotka herkästi katkeilevat isompaan ruukkuun istuttaessa. Liian lämpimässä, mutta niukassa valossa kasvaneiden taimien kasvu pysähtyy koulinnan jälkeen, ja kestää aikansa ennen kuin ne jälleen pääsevät kasvuvauhtiin.

Kylvin siemenet 6. toukokuuta sääennusteita katseltuani ja varhaisista lehtikaalikylvöksistä rohkaistuneena. Kasvihuoneeseen kylvetyt lehtikaalin taimet ovat kasvaneet tukeviksi viileässä eivätkä ole saaneet kylmävioituksia. Sää lämpenee tällä viikolla, joten laskeskelin, että hajuherneiden pitäisi idettyään välttyä kasvihuoneessa yöhalloilta.

Täytin muovilla vuoratun puisen istutusastian puolilleen kompostimultaa, jonka seassa on myös hevosenlantaa. Astian yläosaan levitin viimekesäisten tomaattien kasvualustana käytetystä kasvusäkistä seulomaani turvetta. Pyrin käyttämään yhä enemmän oman kompostin multaseosta ja vähemmän säkkimultaa, jota olen vuosia kantanut kaupasta kotipihalle.

Liotin siemeniä matalassa vedessä, kunnes ne olivat selvästi turvonneet. Vettä kannattaa laittaa vain sen verran, että siemenet peittyvät, sillä itäminen ja siementen soluhengitys tarvitsevat happea.

Tähän kylvökseen valitsin monivärisen seoksen, ja unelmoin jo nyt tuoksuvasta hajuhernekimarasta. Tänä keväänä innostuin hankkimaan myös useita yksivärisiä lajikkeita. 

Suoraan avomaalle aion kylvää ’Cupani'-lajikkeen, joka tunnetaan myös nimellä Matucana. Sen uskomattoman runsas, puna-violetti kukinta ja ihmeen ihana tuoksu ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen aikaisempina vuosina.