15 lokakuuta, 2021

Kateviljely kannatti, nyt kokeilen syväpenkkiä

 


Kateviljelyn ansiosta saimme kuin saimmekin hyvän sadon, mikä antoi puhtia jatkaa savisen kasvimaan parannusta vielä näin lokakuulla. Olemme kaivaneet kaksi syväpenkkiä, joihin on tarkoitus kylvää avomaankurkkua ensi kesänä. Syväpenkkien ansiosta kasvimaa laajenee taas hieman.

Kun viimeisetkin härkäpavut on korjattu, on aika tehdä yhteenveto kateviljelyn onnistumisesta. Kylvövakoon lisätty kompostimulta takasi sipulien ja siementen kasvuun lähdön ja houkutteli maan eliöitä pintakerroksiin.


Riviväleihin kasattu kateaines puolestaan muodosti ilmavan, kostean kerroksen, jossa niin sipulit kuin lierotkin viihtyivät. Voikin sanoa, että perunoita nostettaessa juuristoalueella oli jokaista perunaa kohden ainakin 1-2 eloperäistä ainesta työstävää matoa työn touhussa. Tuntui suorastaa kurjalta häiritä niiden elämää.


Tänä syksynä emme enää olekaan kääntäneet maata, vaan ainoastaan kitkeneet monivuotiset rikkakasvit talikolla. Näin maakerrokset ja lierojen käytävät eivät sekoitu – ja lapiotyö vähenee. Lopuksi peitämme maan puiden lehdillä ja heinäpeitteellä, joka suojaa liettymiseltä sateella. 

Katteen alla pieneliöiden hajotustyö jatkuu pidempään kuin jos maa olisi paljaana. Ainakaan toistaiseksi kate ei ole houkutellut etanoita tavallista enempää. 

Tässä vielä postaus kesäisistä kateviljelytoimista:  https://annenallakka.blogspot.com/2021/07/kateviljely-on-hellekesan-pelastus.html


Syväpenkin teko alkaa

Vaikka savimaan tiiviys ja kosteus eivät yhden kesän aikana poistuneetkaan, on kateviljelystä selvästi ollut hyötyä. Myös ojitusta pitää parantaa, jotta ylimääräinen vesi johtuu pois kasvimaalta.

Kyseinen peltotilkku on ollut peltona ja viljelyssä ainakin sata vuotta, mikä ilmeni vuodelta 1921 peräisin olevasta kartasta. Tuona aikana maan rakenne on ymmärrettävästi ehtinyt tiivistyä, ja talvien lämpenemisen  myötä lisääntyvät talviset vesisateet lisäävät savimaan tiivistymistä entisestään.

Ensi kesän kurkkuviljelystä varten kaivoimme kaksi vajaan metrin levyistä ja noin 20 sentin syvyistä penkkiä. Penkin pohjalle ladoimme risuja: tuoksuvatukan varsia, mustaherukan oksia ja koristepensaiden leikkuujätettä. Risut toimivat salaojana ja tekevät penkistä ilmavan.


Syväpenkki rakennetaan oikeastaan kuin kompostikasa: pohjalle karkeita risuja, niiden päälle maa-artisokan ja tomaatin varsia ja seuraavaksi vaikka härkäpavun varsia, heinää ja puiden lehtiä. Näiden päälle levitetään kompostoitunutta hevosenlantaa, jota ilokseni sain jälleen omalta kylältä. Lopuksi penkistä nostettu multa lapioidaan koko komeuden päälle.

Syväpenkin nimi tulee siitä, että sen rakentaminen aloitetaan maanpinnan alapuolelta. Nimestään huolimatta se on kuitenkin kohopenkki, joka on maanalaisten täytteittensä ansioista selvästi ympäristöään korkeammalla. Muotonsa ansiosta penkki kuivuu ja lämpenee keväällä aikaisin. Ennen talven tuloa suojaan maan vielä heinällä.


Keväällä aion levittää mullan pintaan valmista kompostimultaa kylvökerrokseksi. Karjanlanta ja kasvijätteen hajoaminen luovuttavat lämpöä, mikä edistää avomaankurkun kasvua. 

Odotukset ovat jo nyt korkealla, ja innokkaana odotan kevään tuloa ja kylvöjen alkua!

1 kommentti:

  1. Upea sipulisato. Minä en ymmärrä yhtään mitään tällaisesta viljelystä mutta mielenkiinnolla luen ja seuraavan mitä ensi vuonna tapahtuu tällä saralla 😁❤
    Meillä kun ei ole tällaista savimaata pikemminkin päinvastoin. Minä olen yrittänyt kasvattaa valkosipulia kaksi vuotta ja molemmilla kerroilla epäonnistunut. Jätin nyt tämän vuoden väliin.

    VastaaPoista

Palsternakka, suosikkijuurekseni

  Palsternakka nostetaan vasta juuri ennen maan jäätymistä. Näin keskitalvella on paikallaan julkaista kuva palsternakkasadosta, joka ei vie...