Keväällä keltainen on hallitseva väri puutarhan ja luonnon kukissa, ja sama lämmin leimahdus lopettaa kukkapuutarhan kesän. Pohjoistuuli puhaltaa koleasti, mutta puutarhasta löytyy vielä kukkia syksyiseen kimppuun.
Keltaiset leskenlehdet ja narsissit ovat tervetulleita pitkän talven jälkeen. Kesällä keltaista väriä ei kukkatarhassa monikaan kaipaa, mutta syksyllä kultaiset kukat ovat kuin pieniä lyhtyjä, jotka valaisevat hämärtyviä iltoja.
Kultapallo |
Kultapallon (Rudbeckia laciniata) kukka on läheltä katsottuna kuin kaunein kerrannaiskukkainen daalia tai krysanteemi. Ja mikä parasta, sen kukinta on tänäkin kesänä kestänyt jo toista kuukautta.
Itse opin rakastamaan kultapalloa hämärinä
syysiltoina, kun katselin sen kukkaloistoa olohuoneen
ikkunasta, nojatuolissa istuen. Istutimme kultapallon pienen puutarhan
perälle, missä se syyskuuhun mennessä usein hujahti yli puolitoistametriseksi.
Kasvin tukeminen oli hankalaa, mutta onneksi vierellä kasvava luumupuu ja
pensasaita tarjosivat sille tukensa. Kukkavarsien taipuminen ei sisältä katsoen
haitannut, päinvastoin. Kaartuvien varsien päässä nuokkuvat kukat olivat kuin kultaisia
tähdenlentoja pimenevässä illassa.
Päivänsilmä |
Itselleni uudempi tuttavuus on päivänsilmä (Heliopsis
helianthoides), joka kukkii elo-syyskuussa. Kasvi näyttää
pieneltä kullankeltaiselta auringonkukalta, jonka keskellä on kartiomainen
mykerö. Päivänsilmän tieteellisen nimen lajiosio helianthoides kertookin sen muistuttavan auringonkukkaa. Näyttävän olemuksensa lisäksi preerioiden kasvi on helppohoitoinen ja kestävä.
Maa-artisokka |
Yllättävän paljon päivänsilmän kukkaa muistuttaa
kasvimaalla viihtyvän maa-artisokan (Helianthus tuberosus) kukka. Nostin
eilen syksyn ensimmäiset mukulat enkä malttanut olla poimimatta kasvin kukkia
maljakkoon, niin upeilta lämpimänkeltaiset kukat näyttivät.
Maa-artisokan kukinta on merkki siitä, että juurissa kehittyvät mukulat alkavat olla riittävän suuria nostettavaksi. Ennen kukintaa mukuloita ei kannata nostaa. Ilokseni olen huomannut, että kasvin kukat kestävät pitkään maljakossa, kunhan muistaa lisätä vettä parin päivän välein.
Maa-artisokan mukulat |
Monen puutarhamme perennan kukinta siirtyi hellekauden vuoksi poikkeuksellisesti elo-syyskuulle. Samasta syystä karpaattienkello ja valkoinen ukonhattu kukkivat syyskuussa.
Karpaattienkellon (Campanula
carpatica) hauras ulkonäkö saattaa hämätä, sillä kasvi on hyvin elinvoimainen ja
varsinainen selviytyjä, joka toipuu kuivistakin jaksoista ja pystyy uudistumaan
siementämällä.
Karpaattienkello |
Hetken jo luulin, että menetimme maatiaisleimun (Phlox paniculata) kukinnan kokonaan tältä kesältä, mutta iloksemme kasvi intoutui kukintaan sateiden alettua. Leimun kukka on pirteän vaaleanpunainen, joka näin kukinnan loppuvaiheessa saa violetin sävyjä.
Maatiaisleimu |
Parhaat syyskukkijamme ovat kaikki perinneperennoja; kukat eivät ole yhtä isoja ja näyttäviä kuin jalostetummilla lajikkeilla ja varret kasvavat toisinaan turhankin pitkiksi. Ne ovat kuitenkin kestäviä, ja pitkän viljelyhistoriansa aikana ne ovat siirtyneet kukkatarhurilta toiselle. Perinnekasveihin liittyy tarinoita, mikä tekee niistä niin rakastettuja.
Kultapallo on niin perinteinen perenna, että se pitäisi olla jokaisessa puutarhassa, oli sitten keltainen tai ei. Joudunkohan sen kumminkin hankkimaan!
VastaaPoistaMeillä maa-artisokan kukat ovat vielä nupullaan. Saa nähdä ehtivätkö kukkia ennen pakkasia. Valtavan korkeiden varsien päässä ne huojuvat tänä vuonna.
Kultapallo on myös erinomainen leikkokukka :) Toivotaan, että pohjoisvirtaus hellittää ja syyskuu selvittäisiin ilman yöpakkasia. Maa-artisokkakin kun on vielä täydessä kasvussa.
VastaaPoista