17 helmikuuta, 2022

Hattivatteja ja pajusydämiä

 


Pajutöiden aika jatkuu kevättalveen, kun pensaat ovat vielä lehdettömiä. Leudon, lähes keväältä tuoksuvan sään innoittamana ryhdyin pajupallojen ja -sydänten punontaan.

Leikkasin terijoensalavan (Salix fragilis bullata) viimekesäiset piiskat pajupalloja varten. Pallojen teko alkaa pyörittämällä kolme versoa renkaiksi, jotka yhdistetään pallomaisesti ja sidotaan toisiinsa joustavalla matonkuteella. Sen jälkeen pujotellaan uusia versoja renkaiden lomaan niin, että pallon muoto kehittyy ja renkaat kiinnittyvät paremmin toisiinsa. Alkuvaiheessa versoja kannattaa sitoa yhteen, jotta työ ei hajoa.

Punoksen tiivistyessä nokkapihtien käyttö vähentää sormivoiman tarvetta. Kun muoto alkaa hahmottua, voi huomiota kiinnittää punoksen säännöllisyyteen tai kaoottisuuteen riippuen siitä, millaisen pinnan haluaa. Mitä pidempään punontaa jatkaa, sitä tiiviimpi pallosta tulee. Halutessaan työn voi jättää myös ilmavaksi.

Pyöreän muodon saavuttaminen teetti tällä kerralla työtä, sillä terijoensalavan vahvat versot olivat melko jäykkiä, minkä vuoksi pallo tahtoi aueta työn alkuvaiheessa. Lisäämällä sidoksia ja puristamalla palloa käsin tiukemmaksi pääsin hankalan vaiheen ohi. Kuivuessaan terijoensalava saa kauniin vaaleanruskean värin.

Kolmen pallon sarjan voi tulkita jättilinnun muniksi – sellaisiksi, joita Aku Ankka ja pojat löysivät seikkailuillaan tropiikissa. Lasten silmissä pallot näyttävät ehkä Tove Janssonin Muumi-kirjojen hattivattiperheeltä. Punotut pallot ovat varsin kestäviä, joten ne toimivat hyvin myös lasten leikeissä; niitä voi paijata, kuljetella, jopa heitellä.

Olen pitkään suunnitellut pajusydänten tekoa, mutta sydämen muoto on hankala säilyttää ilman rautalankasidosta. Kokeilin uutta punontatapaa leikkaamalla luonnonpajun haaroittuneita oksia. Taivutin oksanhaarasta lähtevät versot yhteen, jolloin sain sydämen muodon. Solmin ohuet versot yhteen ja punoin niiden kärjet ”takaisinpäin”. Näin sain sydämen terävät kohdat kiinnitettyä. Sen jälkeen punoin muutaman kierroksen ohuita versoja sydämen ympäri. Sidoin valmiin sydämen matonkuteella, jotta muoto ei muuttuisi työn kuivuessa.

Sydämen punomisen aloittaminen oksanhaarasta helpotti työtä valtavasti, koska alakärjen kiinnityksestä ei tarvinnut huolehtia. Työ sujui yllättävän hyvin sen jälkeen kun keksin tekniikan. Pajusydämet voi kiinnittää pellavanarulla toisiinsa ja ripustaa esimerkiksi kattoon, missä ilmavirta saa ne liikehtimään.

Pajutöiden tekeminen on meditatiivista. Ison pallon tekemiseen kuluu muutama tunti, joten työtä tehdessä voi kuunnella radiota. Tällä kerralla kuuntelin Ylen Elävän Arkiston videon Nainen ja metsä: Eeva Kilpi. Runoilijan vahvat sanat jäivät soimaan mielessä ja herättivät paljon ajatuksia. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hattivatteja ja pajusydämiä

  Pajutöiden aika jatkuu kevättalveen, kun pensaat ovat vielä lehdettömiä. Leudon, lähes keväältä tuoksuvan sään innoittamana ryhdyin pajupa...