28 tammikuuta, 2022

Kuka kulki kotipihalla?

 


Talvinen puutarha ei ole lainkaan niin autio kuin miltä se ensi silmäyksellä näyttää. Yön jäljiltä uuteen lumeen on piirtynyt jono isoja, pyöreitä tassunjälkiä. Onko kettu tai peräti ilves uskaltautunut pihapiiriin jänistä jäljittäessään?

Oravan jäljet

Uuteen lumeen painuneiden jälkien tarkastelu on hauskaa talvipuuhaa. Jälkien perusteella pihamme tämän talven vieraslistalla ovat ainakin seuraavat: jänis, rusakko, kauris (onhan hedelmäpuut suojattu riittävän hyvin?), kettu, ilves (todennäköinen), orava, lumikko (vaviskaa hiiret!), supikettu ja mustarastas.


Metsäjäniksen jäljet kertovat pupun seisahtuneen jouluruusun vihreiden lehtien kohdalla, mistä se on suunnannut kohti lumen alta pilkistävää talviokasvustoa. Pikkutalvion (Vinca minor) vihreät versot maistuvat jäniksille - ja hyvä niin, sillä voimakkaasti leviävässä kasvissa riittää syötävää.


Niityllä lumesta esiin pistävät talventörröttäjät houkuttelevat lintuja siemenillään. On hauska seurata, miten parvi pyrähtää muodostelmassa kasvituppaalta toiselle, vaikkei lajia kaukaa katsoessa pystykään tunnistamaan.


Aroniapensaan marjat katoavat nyt vauhdilla mustarastaiden kierrellessä ruoanhaussa. Hyvän marjavuoden ansiosta pihlajissa riitti syötävää jouluun asti. Vasta kun punaiset marjat loppuivat, linnut kiinnostuivat marja-aronian kiiltävänmustista, mehevistä marjoista. 

Ensin pihassa pyöri yksi mustatakkinen talvehtija, mutta eräänä päivänä aronian ympärille oli kertynyt neljä mustarastasta, jotka sulassa sovussa napsivat marjat suuhunsa. Ehkä matka jatkuu marjojen loputtua uusille apajille.


Pihlajanmarjoista punomani kranssi on säilyttänyt värinsä hyvin marjojen kuivuessa. Niin hyvin, että muutama rastas on jo käynyt sitä nokkaisemassa. Ehkä nyt on aika kiinnittää kranssi pihapuun oksaan rauhalliselle paikalle, yllätysherkuksi talven kourissa sinnitteleville talvehtijoille.

2 kommenttia:

  1. Ihmeen kaunis on pihlajanmarjakranssisi! Minäkin olen seurannut puutarhaan jääneitä jälkiä. Jänisten ja rusakoiden jälkiä katsoisi muuten ihan mielellään, mutta niiden sinnikkyys kiertää verkkoja huolestuttaa. Pitäisi jaksaa lapioida lumia verkkojen ympäriltä, mutta lunta tulee kaiken aikaa lisää.
    Hyvää viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Viime syksynä pihlajanmarjat olivat harvinaisen meheviä, ehkä ne siksi säilyivät :) Viikonlopun lumipyryn jälkeen verkkojen riittävyys varmasti testataan, tamppaushommia lienee siis tiedossa. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

Hattivatteja ja pajusydämiä

  Pajutöiden aika jatkuu kevättalveen, kun pensaat ovat vielä lehdettömiä. Leudon, lähes keväältä tuoksuvan sään innoittamana ryhdyin pajupa...