Maatiaisamaryllis eli pikkuritarinkukka (Hippeastrum
rutilum) on yksi kauneimmista keskitalven kukkijoista. Pitkän kukkavarren
päähän avautuva siro kukkapari luo oranssia hehkua kukkaikkunalle. Kukkavanan
päässä on usein kaksi kukkaa, mistä johtuen kasvia kutsutaan ruotsinkielisillä
seuduilla myös nimellä gubben och gumman sekä äkta makar.
Maatiaisamaryllis on kotoisin Brasiliasta, mistä se
rantautui Eurooppaan 1760-luvulla. Ruotsissa sitä alettiin kasvattaa
1830-luvulla ja Suomessa kasvi yleistyi 1850-luvulla. Kasvi oli erittäin
suosittu etenkin maaseudulla ja kaupunkien työväestön keskuudessa. Kirjassaan
Harrastajan viherkasvikirja vuodelta 1963 hortonomi Esko Puupponen nimittää
Hippeastrum-suvun puutarhamuotoja eräänlaisiksi kansalliskukiksemme: ”Niitä
harrastetaan väsymättä, ja niiden hoidossa kukkien ystävät saavuttavat
ihailtavia tuloksia.”
Oma maatiaisamaryllikseni on alkujaan äitini kasvattama, hän sai sen ystävättäreltään yli viisikymmentä vuotta sitten. Kylläpä aika rientää! Itselläni kasvi kukkii parhaimmillaan pari kertaa vuodessa, mutta toisinaan kukinnassa on pitempiäkin taukoja.
Maatiaisamaryllis on helppohoitoinen kasvi. Se viihtyy
runsaassa valossa, mutta suorassa paahteessa se saattaa saada polttovaurioita lehtiinsä.
Kasvi ei vaadi täydellistä lepokautta amarylliksen tavoin, vaan sen lehdet
pysyvät kauniin vihreinä läpi vuoden. Kasvia kastellaan säännöllisesti, ja kasvukaudella
lannoitetaan viikoittain, jotta kehitys ei tapahdu sipulin koon kustannuksella.
Maatiaisamarylliksen kukan nielussa on tähtimäinen kuvio. |
Kasvin sipulit ovat pienehköjä. Ruukun palasilla salaojitettuun saviruukkuun istutetaan kolme neljä sipulia tavalliseen kukkamultaan ”kupeitaan myöten”. Kasvi viihtyy parhaiten ahtaassa ruukussa, jonka pienet sipulit lopulta täyttävät.
Maatiaisamaryllis saa olla pitkään samassa ruukussa, sillä
se kukkii sitä paremmin mitä enemmän ruukussa on sipuleita. Toisinaan kasvin
kokema sokki voi laukaista kukinnan. Oma, pienten sipulien täyttämä maatiaisamaryllisruukkuni
putosi kerran lattialle sillä seurauksella, että ruukku särkyi palasiksi. Kiireissäni
hain ehjän ruukun, johon sulloin tiiviin paakun sellaisenaan. Eipä aikaakaan,
kun kasvi intoutui upeaan kukintaan useamman kukkavarren voimin!
Kaunis kliiviaa muistuttava kukka! Ajattelin että mun kasvattamat amarylliksen sipulit vois olla maatiais lajiketta koska ne kasvattivat tosi pitkät varret ja sinne päähän kauniin neljän kellon kukan, ihan tummanpunaisen. Ovat vissiin tavallisempia lajikkeita?
VastaaPoistaKukkasi kukinta kuulostaa upealta :) Maatiaisamarylliksellä on tosiaan raikkaan vaaleanvihreät lehdet ja tosi pitkät kukkavarret. Risteytyksien tuloksena on saatu myös lajikkeita, jotka muistuttavat perinteistä maatiaisamaryllistä kasvutavaltaan, mutta kukka voi olla voimakkaan punainen tai kaksivärinen.
VastaaPoista