02 elokuuta, 2021

Leppäkertut jälleen liikkeellä

 


Viikonloppuna maa-artisokkakasvuston jokaiseen versonlatvaan oli laskeutunut rykelmä pieniä seitsenpistepirkkoja. Miten ilahduttava näky! Leppäkerttuja on ollut runsaasti koko kesän, mutta nämä yksilöt olivat uutta, tämän kesän sukupolvea.

Kirvojen sanotaan olevan leppäkertuille niin tärkeitä, että ne vaikuttavat jopa niiden koko elonkiertoon. Leppäkertut aloittavat muninnan vasta sitten, kun kirvoja on runsaasti. Siihen mennessä kirvat ovat tosin ehtineet jo tehdä tuhoja puutarhassa. Ensimmäinen kirvahyökkäys jääkin siis tarhurin itsensä hoidettavaksi, mutta loppukesästä leppäkertut saalistavat kirvoja monilukuisina.

Tänä kesänä puutarha on täyttynyt monenlaisista pienistä elävistä: kirvoista, perhosista, kimalaisista, sudenkorennoista, kultakuoriaisista, heinäsirkoista, kimalaiskuoriaisista – ja luteista. Ehkä lämmin kesä on suosinut niiden lisääntymistä. Näin monimuotoisen eliöstön välillä vallinnee tasapaino, jota tarhurin ei pidä järkyttää, vaikka välillä usko luonnonmukaiseen torjuntaan horjuukin.

Aikuinen viherlude ja nuoruusvaihetta elävä nymfi.

Luteisiin törmäsin sanan varsinaisessa merkityksessä herukka-, karviais- ja vadelmasadon kypsyessä. Marja- ja viherlude ovat jokavuotisia tuttavia, joiden ei toivoisi tipahtavan marjaämpäriin. Tänä vuonna itselleni uusi tuttavuus oli pallelude, jonka tunnistaa ruumiin sivuilla levittyvistä leveistä palteista. Sen ravintokasveja ovat muun muassa ruusu ja vadelma, joista se imee kasvunestettä. On pakko tunnustaa, että itku oli lähellä, kun taistelin luteiden kanssa kuivuuden näivettämistä vadelmista.

Pallelude vadelmalla.

Luteen vierailu on pahalta maistuva yllätys marjakorissa, mutta muuten vioitukset ovat harvoin haitallisia. Osa luteista, pallelude mukaan lukien, pyydystää myös muita hyönteisiä. Luteista onkin hyötyä puutarhassa muun muassa kirvojen ja hyttysentoukkien torjunnassa. Tarhurin onkin parasta jättää torjunta-aineet kaupan hyllylle, jotta tasapaino eri hyönteisten välillä säilyisi. Luteiden torjuntaan riittää karkottaminen versoja ravistelemalla tai vesisuihkulla.

Pyjamalude on levittäytynyt niityille ja pihoille 2000-luvun alussa. 1980-luvulla painetussa hyönteiskirjassa lajilla ei vielä ollut suomalaista nimeä, ja sen kerrottiin esiintyvän Etelä-Ruotsissa.

Pihan linnut osallistuvat osaltaan tuholaistorjuntaan. Niitäkin kiinnostaa marjasato, mutta toistaiseksi puihin kiinnittämämme muovinen pelotinnauha - ”huminanauha” - on pitänyt linnut poissa marjapensaista ja hedelmäpuista. Ensimmäisen nauhan sain aikanaan englantilaisen puutarhalehden kylkiäisenä, mutta niitä löytyy myös paikallisista kaupoista.

Puiden väliin pingotettu nauha pelottaa linnut äänellään.

Tuuli saa nauhan ujeltamaan, eli mitä kovempi tuuli, sitä pahempi ääni, jota puun oksalle tai marjapensaan alle istahtanut lintu säikähtää. Pelotevaikutus vaatii tuulta, mutta melko pienikin tuulenvire saa nauhan humisemaan. Huminanauha on linnulle harmiton torjuntakeino, johon lintu ei ihan heti totu, koska ääni kuuluu yllättäen, tuulen nostattamana.

2 kommenttia:

  1. Huminanauha onkin minulle ihan uusi juttu. Joskus olen nähnyt nauhaan viritettyjä peltitölkin kansia karkoittamassa lintuja. En tiedä tehoavatko pitkään.
    Kuvasin lomalla paljon erilaisia öttiäisiä, myös luteita. Oli kivaa puuhaa.

    VastaaPoista
  2. Tähän asti olen tosiaan käyttänyt englantilaista Birdscare humming line -nimistä nauhaa, joka on toiminut hyvin. Porvoolaisesta kaupasta löysin vähän leveämmän nauhan nimellä Pelotinnauha, sitä en ole vielä kokeillut.

    VastaaPoista

Kateviljely kannatti, nyt kokeilen syväpenkkiä

  Kateviljelyn ansiosta saimme kuin saimmekin hyvän sadon, mikä antoi puhtia jatkaa savisen kasvimaan parannusta vielä näin lokakuulla. Olem...