Jouluruusu yllättää

 

Odotan malttamattomana, että tarhajouluruusu (Helleborus Orientalis-ryhmä) paljastuu lumen alta. Hennot kukkaversot ovat jo kehittyneet hangen suojassa ampaistakseen kasvuun kohta aurinkoon päästyään.  

Joinain talvina kasvin ainavihreät lehdet kuivettuvat, mutta niiden tilalle kasvaa nopeasti uudet, vahvat lehdet. Eräänä leutona talvena liiallinen suojaaminen ja peittely havuilla oli koitua kasvin kohtaloksi, sillä lehdet hautuivat ja osin mätänivät kosteassa havujen alla. Onneksi osa kasvista säilyi ja uusiutui. Paras tapa suojata onkin haravoida lehtiä katteeksi lehdistön alle.

Jouluruusu viihtyy luumupuun ja kultasateen siivilöimässä puolivarjossa, jossa se kukinnan aikaan nauttii täydestä auringonpaisteesta. Syksyllä maa saa mojovan lehtikatteen, josta muodostuu kasville otollista lehtimultaa.

Jouluruusuni tarina juontaa Pohjois-Ranskaan Jardins d’Angeliquen puutarhaan, jossa vierailin Kotipuutarha-lehden lukijamatkalaisten kanssa 20 vuotta sitten. 

Puutarhan isäntä Yves Lebellegard poimi runsaista jouluruusukasvustoistaan siemeniä, tiputti niitä kämmenellemme ja toivotti suotuisaa kasvua kotimaassamme. Pihassamme jo 20 vuotta viihtynyt kasvi muistuttaakin ihanasta puutarhasta, jonka Gloria ja Yves Lebellegard aikanaan perustivat nuorena menehtyneen tyttärensä muistoksi.

Hauskinta Orientalis-risteymissä on niiden suuri muuntelevuus. Kukan väri voi olla mikä tahansa valkoisesta vaaleanpunaiseen, ja niissä olevien pilkkujen väri vaihtelee. Jouluruusu yllättääkin kasvattajansa joka kevät!