Aina on tilaa vielä yhdelle puulle

 

Tammen terhot itivät parvekelaatikossa sataprosenttisesti.

Tapasin viitisentoista vuotta sitten Beth Chatton, brittien ”Grand Old Garden Ladyn” hänen tiluksillaan Surreyssa. Iäkäs rouva kertoi, miten hän oli edesmenneen miehensä kanssa istuttanut nyt jo valtaviksi varttuneet puut. ”Puutarhaan on hyvä istuttaa koko ajan uusia puita, sillä vanhat puut tuppaavat kaatumaan myrskyssä tai kasvavat muuten liian isoiksi paikkaansa”, hän muistutti. 

Näitä sanoja muistaen olemme istutelleet uutta puusukupolvea vanhojen mäntyjen ja koivujen rinnalle: saarnia, tammia, lehmuksia, vaahteroita ja korutuomea. Pieneen pihaan voi valita luumun, ruusuorapihlajan tai muun kukkivan pikkupuun.

Hyviä jalopuiden taimia olemme löytäneet esimerkiksi Mustilan arboretumista Elimäeltä. Mustila myy yksittäisiä taimia melko pieninä, jolloin ne lähtevät hyvin kasvuun.

Taimia voi aluksi kasvattaa ruukussa.

Toissa syksynä tammella oli hyvä terhovuosi, joten istutin kymmeniä tammenterhoja. Viime kesänä huomasin, että mustikanvarpujen joukosta pilkisti pieniä tammenlehtiä. Terhot olivat itäneet! Osa terhoista talvehti parvekelaatikossa kukkapenkissä. Seuraavana kesänä taimia nousi pintaan kymmenittäin.

Taimia kannattaa istuttaa runsaasti, sillä kasvuunlähtö on hidasta ja jänikset pyrkivät verottamaan osansa. Kuivana kesänä taimet kaipaavat kastelua, ja karussa maaperässä niitä on hyvä ravita kompostilla.