Metsäpuutarha on nyt kauneimmillaan

 

Alkukesän vehreys on vallannut metsäpuutarhan, jonne puutarhurointi ei ulotu. Luonnonkukkien herkkyys ja kasvumuotojen moninaisuus ei vaadi touhukkaalta tarhurilta muuta kuin pysähtymistä hetkeksi, ihailemaan ja nauttimaan kauneudesta.

Nuokkuhelmikkä

Nimitän metsäpuutarhaksi lähes luonnontilaista rinnettä, joka muodostaa vihreän vyöhykkeen hoidetun yläpihan ja alapihan pellolle perustetun hyötytarhan välillä. Lehtomaisesta metsätyypistä kertovat luonnonvaraisena kasvavat kielo, valkovuokko, taikinamarja, tuomi ja nuokkuhelmikkä.

Metsäpuutarha ei kaipaa erityistä hoitoa, varovaista ohjailua kylläkin. Tärkeintä on olla pilaamatta aluetta tuomalla sinne ravinteikasta multaa ja koristeistutuksia tai kaatamalla rinteeseen lempeän varjon luovia puita. Haavan ja pihlajan vesoja on välillä harvennettava, mutta niistä saa hyvää materiaalia kompostorin tai köynnöstukien tekoon. Pyrimme myös liikkumaan samoja polkuja pitkin, jotta emme turhaan tallaa kasvustoja.

Tammen siementaimi on kaksivuotias.

Kasvua olemme ohjailleet lähinnä istuttamalla ja kylvämällä rinteeseen lehtipuiden alkuja: tammia, saarnea, jalavaa, korutuomea ja lehmusta. Taimet ovat osa puiden jatkumoa täysi-ikäisten pihlajien, kuusien, mäntyjen ja koivujen sekä jo lahoamassa olevien harmaaleppien rinnalla. 

Saarnen alku on suojattava jäniksiltä ympäri vuoden.

Lahopuunurkkauksessa kelottuneet koivut jatkavat eloaan kääpien kasvualustana.

Metsämäinen osio rajautuu koristetarhasta pääosin kivipengerryksin, mistä voimme kiittää talon aikanaan rakennuttanutta asukasta. Olemme jatkaneet kivipenkereen tekoa, sillä se tuntuu olevan selkein keino estää puutarhakasvien ja ravinteikkaan mullan leviäminen metsämaahan. Tänä keväänä rakensimme kivipolun ”ruusukaaren” halki metsärinteeseen, jotta kulku ohjautuu yhteen kohtaan. 

Polku johtaa nurmikkopihalta korpipaatsaman katveeseen.

Metsäpuutarha - vaikka pienikin - tarjoaa toisenlaista seurattavaa kuin hoidettu alue: koristeellisia heiniä ja saniaisia, sammalpeitteisiä kiviä ja lahoavia kantoja, ahomansikoita ja mustikoita maisteltavaksi sekä lintuja, jotka ilmestyvät puihin ripustettuihin pönttöihin yhtä täsmällisesti joka kevät.