Sormustinkukka ansaitsee kehut

 

Hellejakson jatkuessa poudankestävät lajit erottuvat edukseen ja pelastavat kuivuudesta kärsivän puutarhan yleisnäkymän. Tämän kesän selviytyjä pihassamme on rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea), joka siksi ansaitsee oman lukunsa.

Kesäkuussa on satanut hyvin vähän, ja veden säästämiseksi kastelusta on jouduttu tinkimään. Siinä missä moni kukkakasvi on painanut kukkansa nuokuksiin helteen uuvuttamana, sormustinkukka on kantanut kellokukkansa ryhdikkäästi ilman pienintäkään uupumisen merkkiä. Helteessä monen lajin kukinta on mennyt ohi muutamassa päivässä, mutta sormustinkukan kukinta jatkuu jo kolmatta viikkoa. Se onkin ollut silmänilo kesäkuisessa puutarhassa.

Sormustinkukka kasvaa pihalla edellisten asukkaiden peruina, ja koska kasvin perinteinen, mökkipuutarhahenkinen kukkarunsaus miellyttää, olemme antaneet sen kylväytyä eri puolelle pihaa.

Sormustinkukka on kaksivuotinen, mutta ahkerasti kylväytyvä kasvi säilyy samalla kasvupaikalla monivuotisten kasvien tapaan. Sen pienenpienet siemenet säilyvät maassa itämiskykyisinä kymmeniä vuosia. Kun maata myllätään ja tiukka nurmipeite poistuu, siemenet pääsevät itämään ja paikalle nousee tiivis sormustinkukkakasvusto.

Valkoinen muoto on harvinaisempi kuin punainen.

Siksi pihalla tupsahtaa sormustinkukan taimia milloin kukkapenkistä, milloin vanhan kompostin pohjalta. Kukkavanoja ilmestyy Ritausma-ruusun juurelle tai pionin kumppaniksi, ja niitä nousee vuorenkilpien välistä tai omenapuun taimen katveesta.

Vaikka kasvi kylväytyy ahkerasti, vain murto-osa siementaimista talvehtii. Siksi se hyvin harvoin karkaa luontoon. Matalajuuriset taimet on myös helppo kitkeä sieltä, minne niitä ei halua. Siementen kehityksen voi estää leikkaamalla kukkavarret, jolloin lehtiruusuke saattaa talvehtia monivuotisten kukkien tavoin. Sormustinkukka on vanha rohdoskasvi ja hyvin myrkyllinen, joten sitä käsitellessä suositellaankin käyttämään hansikkaita.

Välillä kukat kasvavat tiiviisti yhdessä.

Toisinaan omat suunnitelmat voivat muuttua, jos kasveille antaa vapaat kädet. Innostuin viime kesänä perkaamaan pellon laidassa kohoavaa epämääräistä multakasaa huomattuani sen päällä kukkivan myskimalvan. Kitkin juolavehnän ja muut rikkaruohot malvan ympäriltä ja istutin sen rinnalle mäkimeiramia ajatuksenani perustaa paikalle yrttimaa.

Myskimalvan ympärille kehittyi kukkamaa.

Kesän edetessä vanhaksi kompostikasaksi osoittautuneesta kummusta nousi sormustinkukan ja päivänkakkaran taimia, joita en kuitenkaan hennonut kitkeä. Tänä kesänä kumpare todella puhkesi kukkaan: myskimalva ja sormustinkukka loistavat valkoisin ja vaaleanpunaisin kukin päivänkakkaran säestäessä. Ryhmän takana kosteassa painanteessa kasvava rantakukka toistaa punaisen sävyjä.

 Mäkimeirami antaa satoaan, mutta muutoin yrttimaa kuuluu toistaiseksi kukille. Ehkä laitan yrttimaan loppujen lopuksi johonkin toiseen paikkaan, jossa maasta ei nouse sormustinkukan taimia.