Kurpitsa hyötyy kompostista – ja komposti kurpitsasta

 

Helteisenä kurpitsakesänä kurpitsojen ja kompostoinnin liitto toteutui täydellisesti. En loppujen lopuksi ole itsekään varma, kasvatanko kurpitsaa sadon vai sen kompostointia edistävän vaikutuksen vuoksi, mutta väliäkö sillä. Lopputulos oli suotuisa molempien kannalta; kompostointi eteni ja satoakin saatiin.

Jättikurpitsa on puutarhan ilontuoja, jonka kasvun seuraaminen vetää suupielet hymyyn. Istutuksen jälkeen kurpitsan taimi ihmettele hetken, kunnes se alkaa kasvattaa pitkiä versoja ja suuria lehtiä.

Eräänä kauniina päivänä lehtien alta löytyy jyhkeä kurpitsa, joka palkitsee kasvattajansa onnistumisen ilolla.

Menestyäkseen jättikurpitsa vaatii ravinteikkaan kasvupaikan ja runsaasti vettä hedelmien kasvuun. Muuta hoitoa se ei kaipaakaan. Istutin ’Centenaar’-kurpitsan (Cucurbita maxima) taimen vanhan puutarhajätekompostin pohjalle, jonka rohtoraunioyrtti oli vallannut. Kompostin jäljiltä maa oli hyvin ravinteikasta, ja lisäksi toivoin peittävän kurpitsakasvuston tukahduttavan raunioyrtin kasvupyrkimykset. Tästä kerroin keväisessä postauksessani.

 https://annenallakka.blogspot.com/2021/06/kannatti-kylvaa-kasvihuoneeseen.html

Kurpitsa 'Centenaar'

Suojasimme tainta helteeltä peittämällä kasvualustan kauttaaltaan heinällä, joka estää kosteuden haihtumista maasta. Jättikurpitsaa kastelimme vähintään joka toinen päivä, mutta kastelusta huolimatta kuumimmilla helteillä vain yksi hedelmän alku lähti kehittymään, muut näivettyivät. Nyt tuo kurpitsa on jo yhtä iso kuin Mummo Ankan kurpitsapellon kasvatit.

Lämpötilan laskettua ja sateiden alettua kurpitsan kasvu on kiihtynyt entisestään. Samalla versoihin on muodostunut hedelmän alkuja, jotka kasvavat silmissä. Jätän kasvustoon ison kurpitsan lisäksi vain kaksi nuorta hedelmää ja poistan muut, jotta ne ehtivät kehittyä syksyyn mennessä.

Jättikurpitsa korjataan ennen pakkasten tuloa. Oikea korjuuhetki on lähellä, kun hedelmän kanta on kovettunut ja alkaa kuivua.

Jättikurpitsa levittäytyy monen neliön alalle ja kasvattaa suuria varjostavia lehtiä. Niiden alla eivät rikkaruohotkaan jaksa kasvaa. Ilokseni huomasin, että myös rohtoraunioyrtin kasvu tyrehtyi jättikurpitsan peittävien lehtien alla.

Kasvi on siis loistava kesannointikasvi, jonka jälkeen voi kasvattaa jotakin vaativampaa lajia. Tarkoituksenani on perustaa paikalle mansikkamaa, mutta nähtäväksi jää, vaatiiko rohtoraunioyrtin hävittäminen vielä toisen kesän.

Lavakauluskompostin päällä kasvava kesäkurpitsa roikotti helteillä lehtiään, mutta jaksoi kuitenkin tuottaa satoa. Sään viileneminen innosti kasvin runsaaseen kukintaan, mikä ennustaa sadon jatkuvan vielä jonkin aikaa.

Kesäkurpitsan kasvualustana on viime kesänä jätesäkissä näännyttämiäni juolavehnän, vuohenkellon ja muiden ärhäkästi leviävien kasvien juurakoita. Survoin keväällä säkkien sisällön jälkikompostoitumaan lavakaulukseen ja levitin päälle kylvöalustaksi kerroksen viljelyturvetta. Pinnalle levitin vanhan muovisen viljelysäkin, johon jätin aukon kesäkurpitsan kasvua varten.

Aluksi muovin raoista nousi vuohenkellon lehtiä, mutta niiden kasvu tyrehtyi kesäkurpitsan kasvettua täyteen mittaansa. Kurpitsalle annettu kasteluvesi piti kompostimassan sopivan kosteana pieneliöiden hajotustoiminnalle.

Kahtena edellisenä kevään olen saanut lapioida lavakauluksesta rikkaruohotonta kompostimultaa istutusten katteeksi ja kasvimaalle, toivottavasti myös ensi vuonna. Tästä kerroin keväisessä kompostipostauksessani. 

https://annenallakka.blogspot.com/2021/04/ylistyspuhe-kompostille.html

Kurpitsa-kompostiviljely helpottaakin kovasti rikkakasvien hävittämistä ja kaiken lisäksi se on verrattoman hauskaa ja palkitsevaa!