Kesän viime leimahdus

Keväällä keltainen on hallitseva väri puutarhan ja luonnon kukissa, ja sama lämmin leimahdus lopettaa kukkapuutarhan kesän. Pohjoistuuli puhaltaa koleasti, mutta puutarhasta löytyy vielä kukkia syksyiseen kimppuun.

Keltaiset leskenlehdet ja narsissit ovat tervetulleita pitkän talven jälkeen. Kesällä keltaista väriä ei kukkatarhassa monikaan kaipaa, mutta syksyllä kultaiset kukat ovat kuin pieniä lyhtyjä, jotka valaisevat hämärtyviä iltoja.

Kultapallo

Kultapallon (Rudbeckia laciniata) kukka on läheltä katsottuna kuin kaunein kerrannaiskukkainen daalia tai krysanteemi. Ja mikä parasta, sen kukinta on tänäkin kesänä kestänyt jo toista kuukautta.

Itse opin rakastamaan kultapalloa hämärinä syysiltoina, kun katselin sen kukkaloistoa olohuoneen ikkunasta, nojatuolissa istuen. Istutimme kultapallon pienen puutarhan perälle, missä se syyskuuhun mennessä usein hujahti yli puolitoistametriseksi. Kasvin tukeminen oli hankalaa, mutta onneksi vierellä kasvava luumupuu ja pensasaita tarjosivat sille tukensa. Kukkavarsien taipuminen ei sisältä katsoen haitannut, päinvastoin. Kaartuvien varsien päässä nuokkuvat kukat olivat kuin kultaisia tähdenlentoja pimenevässä illassa.

Päivänsilmä

Itselleni uudempi tuttavuus on päivänsilmä (Heliopsis helianthoides), joka kukkii elo-syyskuussa. Kasvi näyttää pieneltä kullankeltaiselta auringonkukalta, jonka keskellä on kartiomainen mykerö. Päivänsilmän tieteellisen nimen lajiosio helianthoides kertookin sen muistuttavan auringonkukkaa. Näyttävän olemuksensa lisäksi preerioiden kasvi on helppohoitoinen ja kestävä.

Maa-artisokka

Yllättävän paljon päivänsilmän kukkaa muistuttaa kasvimaalla viihtyvän maa-artisokan (Helianthus tuberosus) kukka. Nostin eilen syksyn ensimmäiset mukulat enkä malttanut olla poimimatta kasvin kukkia maljakkoon, niin upeilta lämpimänkeltaiset kukat näyttivät.

Maa-artisokan kukinta on merkki siitä, että juurissa kehittyvät mukulat alkavat olla riittävän suuria nostettavaksi. Ennen kukintaa mukuloita ei kannata nostaa. Ilokseni olen huomannut, että kasvin kukat kestävät pitkään maljakossa, kunhan muistaa lisätä vettä parin päivän välein. 

Maa-artisokan mukulat

Monen puutarhamme perennan kukinta siirtyi hellekauden vuoksi poikkeuksellisesti elo-syyskuulle. Samasta syystä karpaattienkello ja valkoinen ukonhattu kukkivat syyskuussa. 

Karpaattienkellon (Campanula carpatica) hauras ulkonäkö saattaa hämätä, sillä kasvi on hyvin elinvoimainen ja varsinainen selviytyjä, joka toipuu kuivistakin jaksoista ja pystyy uudistumaan siementämällä.

Karpaattienkello

Hetken jo luulin, että menetimme maatiaisleimun (Phlox paniculata) kukinnan kokonaan tältä kesältä, mutta iloksemme kasvi intoutui kukintaan sateiden alettua. Leimun kukka on pirteän vaaleanpunainen, joka näin kukinnan loppuvaiheessa saa violetin sävyjä.

Maatiaisleimu

Parhaat syyskukkijamme ovat kaikki perinneperennoja; kukat eivät ole yhtä isoja ja näyttäviä kuin jalostetummilla lajikkeilla ja varret kasvavat toisinaan turhankin pitkiksi. Ne ovat kuitenkin kestäviä, ja pitkän viljelyhistoriansa aikana ne ovat siirtyneet kukkatarhurilta toiselle. Perinnekasveihin liittyy tarinoita, mikä tekee niistä niin rakastettuja.