Palsternakka, suosikkijuurekseni

 

Palsternakka nostetaan vasta juuri ennen maan jäätymistä.

Näin keskitalvella on paikallaan julkaista kuva palsternakkasadosta, joka ei vielä helmikuun lopullakaan osoita nahistumisen merkkejä. Syy hyvään säilyvyyteen lienee myöhäisessä nostoajassa, sillä palsternakka jatkaa kasvuaan talven tuloon asti. Se myös säilyy talven yli kasvimaassa, mistä sitä voi nostaa kevään varhaissadoksi. Muutaman yksilön voi jättää kasvamaan, jolloin syksyllä pääsee korjaamaan kasvin siemensatoa.

Palsternakka on mainio juures sosekeittoihin esimerkiksi maa-artisokan kaveriksi. Käytän sitä myös uunijuureksiin, keittojen mausteeksi sekä keitettynä ruoan lisukkeeksi. Perunamuusiin palsternakka antaa makean vivahteen, ja pehmeä juures kypsyy samaa tahtia perunan kanssa.

Palsternakka lukeutuu niihin kasveihin, joiden sanotaan menettävän itävyytensä vuodessa. Siementä ei siis kannata säästellä. Tosin itse olen kylvänyt palsternakkaa samasta pussista jo kolmena keväänä, hyvällä menestyksellä. Tänä keväänä aion kylvää loput, sillä onneksi pussin pohja häämöttää jo!

Rusakot etsivät paukkupakkasilla ruokaa puutarhasta

Lehtosaarni on suojassa korkean, tiheäsilmäisen verkon takana.

 Paukkupakkaset koettelevat rusakoita ja jäniksiä, jotka lähtevät etsimään helppoa ruokaa puutarhasta. Polveen ulottuva hanki ja sen pinnalle kehittynyt kestävä jääkansi tekevät verkoilla suojatuistakin puutarhakasveista helppoa ruokaa jäniksille. Siksi olenkin viime viikkoina huhkinut lumilapion kanssa ja madaltanut hankea hedelmäpuiden ja muiden suojattujen kasvien ympäriltä. 

Kasvien runkosuojukset ovat vähän kuin lasten talvivaatteet. Ne otetaan syksyllä esiin varastosta ja sovitetaan nuorille pensaille ja puille; moni taimi on kasvanut niin paljon, että tarvitsee jo isomman suojuksen. Vanha, pieneksi käynyt suojaverkko puolestaan joutaa pienemmälle kasville. 

Kaikki mahdolliset jänissuojat ovat nyt käytössä.

Paras suojus on tiheäsilmäinen, myyrätkin torjuva teräsverkko. Se on myös kallein. Kanaverkkokin toimii, mutta sen tueksi on hyvä asettaa tolpat, sillä jänikset ja rusakot oppivat nopeasti työntämään verkkoa ja katkomaan verkonsilmistä pistävät oksat. 

Pensasmustikat ovat pupujen herkkua. Ne pyrkivät syömään taimet ylhäältäpäin, minkä vuoksi olen sulkenut verkon myös yläosastaan.

Tammikuun loppupuolella pihavarastosta ei enää löydy verkkoja, joten olen suojannut kasveja ei-niin-kauniilla materiaaleilla; luumupuun ympärille levitin vielä juuttikankaan ja yksittäisiä omenapuun oksia peitin sanomalehdellä. Tuomen sanotaan karkottavan jäniksiä, mutta ainakin meillä myös korutuomen taimen oksia jänis oli katkonut. 

Korutuomen suojausta jatkoin sitomalla paikallislehden taimen ympäri.

Kasvien silmut sisältävät runsaasti ravintoaineita, minkä jäniksetkin ovat huomanneet. Niinpä ne vadelmakasvustoon päästessään napsivat silmut suuhunsa. Myös kauriit ovat ihastuneet paisuviin silmuihin, mikä koituu omenatarhojen riesaksi kevättalvella.

Koko puutarhan aitaaminen talvituhojen varalta olisi hankalaa. Onneksi seudulle on ilmestynyt elävä jäniskarkote; eilen huomasin pyöreätassuisen, lähes puolen metrin askelin harpponeen kissaeläimen kulkeneen tonttimme halki, ensimmäisen kerran tänä talvena. Ilves on täällä taas!

Talvikylvö parantaa perennojen itämistä

 

Nämä lajit kylvin tammi-helmikuun vaihteessa ulos. 

Siemenvarastoja tutkiskellessa vastaan tuli monivuotisten kukkien siemeniä, joiden Parasta ennen -päiväys oli aikapäiviä sitten mennyt. Päätin kuitenkin kylvää siemenet, sillä olen huomannut, että moni laji itää, vaikka siemenet olisivat menneet vanhaksi jo kymmenen vuotta sitten. Eivät kuitenkaan kaikki. Olen kuitenkin onnistunut idättämään viisitoista vuotta vanhoja tomaatin siemeniä hyvällä menestyksellä, joten päätin kokeilla. 

Samalla pääsin kokeilemaan perennojen talvikylvöä. Talvella ulos kylvettävät siemenet saavat luontaisesti joidenkin lajien vaatiman kylmäkäsittelyn, joka rikkoo siemenen lepotilan. Ulkona varttuvat taimet pystyvät hyödyntämään runsaan valon ja itävät vasta sään lämmettyä. Näin niistä kasvaa tanakoita. 

Kylvin eri lajit samaan kylvölaatikkoon: kangasajuruohoa, keltakiurunkannusta, nukkapähkämöä, Primula noverna -esikkoa, maariankelloa, kultalakkaa ja tarharistikkiä. 

Muistan Isoäidin Kasvit -siemenliikkeen perustajan Tuovi Miettisen suositelleen astiakylvöä, jossa kastelu on helpompi hallita kuin avomaalle kylvettäessä. Siksi astiakylvö tuottaa enemmän taimia kuin suorakylvö avomaalle. 

Perliitti säilyttää kylvömullan kosteuden. 

Erottelin lajit nimikylteillä ja peitin koko kylvöksen perliitillä, joka on kosteutta pidättävä ja ilmavuutta lisäävä kiviaines. Olen huomannut, että monivuotiset kukat kylväytyvät mielellään hiekka- ja sorakäytäville, ilmeisesti karkea hiekka tarjoaa sopivan ilmavan ja kostean kylväytymisalustan.  

Peitin kylvöksen kasvuharsolla ja lumikerroksella ja asetin kylvölaatikon suojaisaan nurkkaan talon seinustalle.

Peitin kylvöksen kevysti lumella, joka pitää mullan kosteana hiljalleen sulaessaan. Vein laatikon suojaisaan paikkaan ja levitin sen päälle kasvuharson, jotta mustarastaat eivät keväällä hyönteisiä ja matoja etsiessään pöyhi multaa. Lopulta peitin koko komeuden kevyellä lumikatteella, jotta lämpötila pysyisi tasaisena sään vaihdellessa. 

Keväällä huolehdin, että kylvös ei pääse kuivumaan - ja seuraan jännityksellä, mitä taimia mullasta nousee!