Rusakot etsivät paukkupakkasilla ruokaa puutarhasta

Lehtosaarni on suojassa korkean, tiheäsilmäisen verkon takana.

 Paukkupakkaset koettelevat rusakoita ja jäniksiä, jotka lähtevät etsimään helppoa ruokaa puutarhasta. Polveen ulottuva hanki ja sen pinnalle kehittynyt kestävä jääkansi tekevät verkoilla suojatuistakin puutarhakasveista helppoa ruokaa jäniksille. Siksi olenkin viime viikkoina huhkinut lumilapion kanssa ja madaltanut hankea hedelmäpuiden ja muiden suojattujen kasvien ympäriltä. 

Kasvien runkosuojukset ovat vähän kuin lasten talvivaatteet. Ne otetaan syksyllä esiin varastosta ja sovitetaan nuorille pensaille ja puille; moni taimi on kasvanut niin paljon, että tarvitsee jo isomman suojuksen. Vanha, pieneksi käynyt suojaverkko puolestaan joutaa pienemmälle kasville. 

Kaikki mahdolliset jänissuojat ovat nyt käytössä.

Paras suojus on tiheäsilmäinen, myyrätkin torjuva teräsverkko. Se on myös kallein. Kanaverkkokin toimii, mutta sen tueksi on hyvä asettaa tolpat, sillä jänikset ja rusakot oppivat nopeasti työntämään verkkoa ja katkomaan verkonsilmistä pistävät oksat. 

Pensasmustikat ovat pupujen herkkua. Ne pyrkivät syömään taimet ylhäältäpäin, minkä vuoksi olen sulkenut verkon myös yläosastaan.

Tammikuun loppupuolella pihavarastosta ei enää löydy verkkoja, joten olen suojannut kasveja ei-niin-kauniilla materiaaleilla; luumupuun ympärille levitin vielä juuttikankaan ja yksittäisiä omenapuun oksia peitin sanomalehdellä. Tuomen sanotaan karkottavan jäniksiä, mutta ainakin meillä myös korutuomen taimen oksia jänis oli katkonut. 

Korutuomen suojausta jatkoin sitomalla paikallislehden taimen ympäri.

Kasvien silmut sisältävät runsaasti ravintoaineita, minkä jäniksetkin ovat huomanneet. Niinpä ne vadelmakasvustoon päästessään napsivat silmut suuhunsa. Myös kauriit ovat ihastuneet paisuviin silmuihin, mikä koituu omenatarhojen riesaksi kevättalvella.

Koko puutarhan aitaaminen talvituhojen varalta olisi hankalaa. Onneksi seudulle on ilmestynyt elävä jäniskarkote; eilen huomasin pyöreätassuisen, lähes puolen metrin askelin harpponeen kissaeläimen kulkeneen tonttimme halki, ensimmäisen kerran tänä talvena. Ilves on täällä taas!